Ruotsalais-tanskalaisen rikossarja Sillan kaikki neljä kautta on nyt tullut katseltua ja kyseessä on yksi parhaita TV-sarjoja – ellei paras – joita on tullut tsiikailtua. Katselin ensimmäiset pari kautta niiden tullessa Netflixiin joskus 2015 ja tänä vuonna katseltiin nyt viimeiset kaksi kautta, kun Netflix oli nekin sisältötarjontaansa haalinut.
Jos kausia pitäisi jotenkin arvottaa, niin en oikein muuta osaa sanoa kuin, että toinen kausi oli inasen heikompi kuin muut kaudet. Yllätyksenä tuli myös, ettei neljännessä kaudessa ollut kuin kahdeksan jaksoa muiden kausien kymmenen sijaan. Jokainen 38 jaksosta oli kuitenkin jännittävää viihdettä.
Nordic noir toimii ja poliisisarjan näkökulmasta koen, että Silta hakkaa kaikki jenkkituotannot mennen tullen. CSI ja kumppanit ovat kevyttä komediaa Sillan rinnalla. Sarjaa voi suositella kaikille rikossarjoista tai yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille. Ja tietysti sarjan päähenkilön Sagan autismin/aspergerin kanssa painiva hahmo on kiinnostava. Miten yhteiskunta ja työkaverit suhtautuvat ihmiseen, joka toimii erilailla kuin he.
Suomalainen Sorjonen ei pääse lähellekään Sillan käsikirjoituksen tasoa, vaikka muuten suomalaisella vastineella on hetkensä. Sillan selkeästi parasta antia on käsikirjoitus, joka on niin monisyinen, ettei katsoja arvaa syyllistä kovinkaan nopeasti.
Odottelen, koska saamme pohjoismaisen scifi-sarjan katseltavaksi. Enkä tarkoita tällä Iron Skyta tai Star Wreckiä, vaikka Samuli Torssonen hyvää työtä tekeekin. Sillan kaltainen melankolinen ja vakava scifi toimisi omaan makuun paremmin kuin Star Wreck.