Nyt on vierähtänyt yli 24 tuntia avioliiton ihmeellisessä maailmassa. En tässä postauksessa paneudu juurikaan avioliiton rakkaudellisiin asioihin, vaan lähinnä eiliseen päivään. Avioliitto tarjoaa juridista suojaa ihmisille ja mitä tulee rakkauspuoleen, lainaan tähän vähän Gesslen kynää: Sometimes I feel, strange as it seems, you've been in my dreams all my life.
Ja sitten siihen eiliseen päivään. Projekti alkoi jo kauan sitten ja aikataulua lyötiin lukkoon joskus viime vuonna alkusyksystä. Käytiin katsastamassa muutama mahdollinen hääpaikka. Osa oli parempia, osa vähän huonompia. Osa tarjosi teetä, osa ei edes vastannut sähköposteihin. Lopulta kaksi kärkipaikkaa menivät Villa Sofialle ja Pikkupalatsille. Villa Sofia on paikkana todella kaunis, mutta ongelma oli, ettei siellä ollut saunaa. Tosin, kun menimme paikalle käymään, niin yllätykseksemme löysimme saunan! Valitettavasti hikimajaa pidettiin vain varastona, eikä se ollut käytetävissä. Pikkupalatsilla sitä vastoin oli käytettävissä kokonainen allasosasto ja kaikkea muuta kivaa. Rehellisesti sanottuna olimme hädin tuskin astuneet paikkaan sisälle, kun tiesimme jo, että olimme löytäneet unelmiemme hääpaikan. Olimme varanneet tutustumiskäynnin Pikkupalatsilta ja meitä oli vastaanottamassa kaksi smokkeihin pukeutunutta herrasmiestä. Tulimme fillareilla sateessa, joten tuli olo, että olimme ehkä vähän alipukeutuneita… Mutta sisällä meille tarjottiin mitä kattavin esittely tiloista, niiden historiasta, käytöstä, hinnoista ynnä muusta. Tämän lisäksi palatsi oli ainut, jossa tarjottiin kahvit/teet.
Eli mesta löytyi ensimmäisenä. Sitten piti alkaa rakentamaan ohjelmaa, lähettää kutsuja ja löytää catering hoitamaan sapuskat. Tämän lisäksi Aino kaipasi tietysti hienon morsiuspuvun ja sormuksetkin ajateltiin löytää sormiin.
Hääpuku oli näistä helpoin, koska siihen Aino sai ompelupalvelut suoraan kotoa Nuttu-Liinan erinomaisesta kavalkaadista. Projektia hieman hidasti ompelijatar Aulin käden murtuma, mutta puku saatiin kuitenkin hyvin valmiiksi.
Oma laiskuuteni ehkä oli suurin stressin aihe ruokapuolta mietittäessä, mutta saimme kuitenkin pari cateringia vertailtua ja päädyimme Arto Rastas cateringiin Lempäälästä. Pidimme heidän kanssaan pari suunnittelupalaveria ja homma luisti kuin rasvattu silakka kuutin suussa. Esimerkiksi tapahtumassa tarjotut perunat olivat erinomaisia! Ehkä parhaita koskaan syömiäni. Tätä vielä alleviivaa se, että iskä – parinkymmenen vuoden perunanviljelykokemuksella – oli samaa mieltä ja säästi perunat lautasella viimeiseksi, koska ne olivat niin hyviä. Missään muussakaan ruuassa ei ollut valitettavaa ja kakku – kuten kuvista näkyy oli vakuuttava esitys. Huomattavaa oli myös, että lähetin cateringille sähköpostia häiden aaton aattona 22.45 ja vastaus tuli muutaman sekunnin kuluttua. Tätä jos mitä voi kutsua hyväksi asiakaspalveluksi!
Vaikkei Pikkupalatsi ole aivan nimensä veroinen, eli mini, ei sinne kuitenkaan pysty kutsumaan kuin sata ihmistä, joten übersuuret häät jäivät väliin. Teimme syksyllä ensimmäisen listan kutsuttavista ihmisistä ja sen pituus oli noin 150 ihmistä. Ja se oli vasta nopea raapaisu. Helposti olisi saanut kaksikin sataa ihmistä listattua. Hiljalleen tiputimme listalta nimiä pois ja lopulta lähetimme vuoden alussa kutsun 99 ihmiselle.
Halusimme tehdä kutsunkin oman tyylimme mukaan, joten teimme siitä tieteellisen artikkelin näköisen. Olen edelleen siihen suht tyytyväinen. Saimme kutsusta nyt sitten häissä myös reviewer-arviot, joiden lopputulemana oli, että minor revision ja printtiin. Tämä oli erittäin hauska idea ja arvostamme palauteen korkealle (joskin reviewer #2 kirjotusvirheistä sakotamme).
Kutsujen lähettämisen jälkeen jäätiin sitten odottelemaan, ketkä ilmoittautuisivat mukaan. Koska RSVP jäi puuttumaan, niin ei ollut tarkkaa tietoa, ilmoittavatko ihmiset tulemattajättämisistään. Kaksi päivää ennen deadlinea oli noin 30 ihmistä ilmoittautunut mukaan. Ja päivä deadlinen jälkeen mukana olikin sitten noin 80 ihmistä, joten tilanne näytti hyvältä. Pari viime hetken sairastumista tuli, mutta tämä ei tunnelmaa pilannut. Tilat olisivat olleet sadalla ihmisellä todella täynnä, joten laskimmekin osin sen varaan, etteivät kaikki kuitenkaan ilmottaudu, joten mahdumme hyvin istumaan jokainen omalla jakkarallaan.
Emme itse luoneet juhliin juurikaan ohjelmaa, mutta pari omaa twistiä halusimme mukaan. Tein intro-videon, jonka aikana ilmestyimme estradille. Video kuvasti niitä asioita, joita elämässämme on. Bändejä, joista tykkämme ja scifiä, jota katsomme. Tämä lisäksi teekkarikulttuuria haluttiin pitää esillä, joten ennen ruokailua laulettiin Krokotiili Genan syntymäpäivälaulu (Minä soitan harmonikkaa), joka on lappeenrantalaisten teekkareiden tunnusbiisi. Tapahtuma alkoi kahdelta ja naimisiin päästiin noin puoli kolme ja syömään vähän kolmen jälkeen. Seitsemään mennessä oli sitten ollut kaikenlaista kisailua, visailua ja tanssia. Sen jälkeen sauna oli lämmin, allas märkä ja biljardipöydällä pallot pyörivät mukavasti.
Sormuksista mainittakoon sen verran, että vaikken itse niistä niin välitäkään, päädyimme Tähtiportin näköisiin rinkuloihin. Kieltämättä, ei hullumman näköiset.
Tanssiminenhan ei ole suoranaisesti koskaan ollut mun juttu. Oli koko alkuvuoden ajatus treenata vähän valssia, mutta lopulta tilanne meni siihen, että edellisenä iltana Citymarketin käytävillä tuli valssattua parit askeleet ja niillä mentiin sitten tuotantoon. Valssi onnistui, eikä kukaan kaatunut, joten asia ok. Livemusiikkia pyysimme soittamaan tuttavan tyttären, joka saattaa tavoitella muusikon uraa. Tyttö hoiti hommansa paremmin kuin hyvin, sai esiintymiskokemusta ja me pääsimme tanssimaan livemusiikin tahdissa.
Tänään avattiin häälahjoja, jotka olivat kulkeutuneet yön aikana meille (olimme itse hotellissa hääyötä). Täytyy myöntää, että häälahjojen kirjo pääsi kyllä yllättämään. Saimme muun muassa 5 pakettia Legoja, hyppykepin, bitcoineja, yli 50 lautasta, Star Trek -pizzaleikkurin, valokuvakirjan elämästämme, jäätelökoneen ja Star Trek -kuvioidut kaulimet.
Olemme erittäin kiitollisia kaikista lahjuksista, mutta erityisesti siitä, että elämässämme on ihmisiä, joiden kanssa saa viettää aikaa ja juhlia tällaista varsin ainutkertaista tapahtumaa elämässä! Nyt voikin sitten alkaa suunnittelemaan seuraavia pippaloita… Joskin tässä välissä tulee varmaan pyörähdettyä muiden häissä ja karonkoissa.
Kiitokset kaikille, jotka olivat mukana järjestämässä juhlia ja mukana juhlimassa!
