Lueskelin äsken Arno Kontron kolumnin Homot kaappiin, mielipiteet kuriin ja jäin taas miettimään tätä maailmaa. Kuinkahan liberaali ihmiskunta oli vaikkapa satatuhatta vuotta sitten? Oliko silloin sosiaalisissa normeissa kiellettyä leikata hiuksia? Saivatko ihmiset olla sellaisia kuin halusivat?
Sittemmin ihmiskunta on törmännyt mitä ihmeellisempiin normeihin. Kun mennään tarpeeksi itään, ei työntekijä kehtaa lähteä töistä ennen esimiestään. Ja karaoken laulanta on lähes velvollisuus. Osasit tai et. Meillä länsimaissa on sitten omat norminsa. Olen aiemminkin kirjoitellut kuinka absurdia elämä oli vielä sata vuotta sitten, kun naisilla ei esimerkiksi ollut äänioikeutta. Eikä tästä tosiaan montaa vuosikymmentä ole, kun “värilliset” saivat istua valkoihoisten kanssa bussissa samalle penkille. Mandela ja kumppanit ovat tehneet hyvää työtä yhdenvertaisuuden eteen.
Lueskelen tässä myös Mikä meitä motivoi? -kirjaa ja siellä todettiin, että ihminen on tehokkaimmillaan, kun hänelle antaa autonomiaa. Mutta sitten taas, jos homojen täytyy olla kaapissa, niin eihän siinä saa itseään toteuttaa, eikä ottaa itsestä irti sitä kaikkea energiaa, mitä olisi mahdollista.
Voiko ihmiskunta joskus saavuttaa avoimuudessa tason, josta ei tarvi enää mennä eteenpäin? Vai onko kyseessä loputon prosessi? Veikkaisin jälkimmäistä. Tekniikan kehittyessä tulee koko ajan uusia asioita, joissa voimme tehdä asioita avoimesti tai sitten suljetusti. Jälkimmäisessä Edward Snowdenille on aina tilausta.
Yksilötasolla on myös vielä paljon matkaa kuljettavana. Vaikka seksuaalivähemmistöt toivottavasti nyt saavat lisää yhdenvertaisuutta Tahdon2013-kampanjan myötä, ei työ siihen silti lopu. Polyamoria ja moniavioisuuden hyväksyntä noussee otsikoihin seuraavaksi. Sitä se on jo länsinaapurissa, joten kyllä se pian tännekin rantautuu. Siinä on sitten konservatiiveille lisää pureskeltavaa. Kun kerran on naisille “jouduttu” antamaan ihmisarvo, niin nyt sitä sitten pitää hyväksyä paljon muutakin - ja se on hyvästä se.
Katselin eilen Alice Dregerin puheen Is anatomy destiny? TedTalksista. Dreger on tutkinut ihmisten sukupuolia ja niiden eroja. Hän argumentoi puheessaan, ettei ihmisen sukupuolta voi mitenkään absoluuttisesti määrittää. On synnynnäisiä miehiä, joilla on kohtu ja naisia, jotka tuottavat testosteronia valtoimenaan. Miten tällainen ihminen lokeroitaisiin binäärisesti mieheksi tai naiseksi? Miksi edes tarvitsisi? Minulle ei tule mieleen kuin kaksi asiaa, jossa sukupuolella on väliä: terveydenhuolto ja urheilu. Sukupuoliroolien poistaminen jälkimmäisestä poistaisi myös naisurheilun. Toisaalta tässäkin on sitten omat ongelmansa, kuten Caster Semenyan tapaus osoitti.
Miten reagoisi nainen kymmenen avioliittovuoden jälkeen, jos yllättäen paljastuisi, että hänen miehellään olisikin ylimääräinen X-kromosomi tai ei Y:tä ollenkaan. Olisiko nainen ollut tällöin naimisissa tietämättään naisen kanssa? Olisiko tässä jokin ongelma? Entä jos mies olisi syntyjään ollut nainen, mutta kirurgia ja hormonihoidot olisivat tehneet hänestä miehen. Olisiko nainen tällöin ollut naimisissa naisen kanssa? Olisiko tässä jokin ongelma? Ajatusleikkiä voisi viedä vielä paljon pidemmälle, mutta ehkäpä tässä vaiheessa sosiaaliset normit estävät minua kirjoittamasta enempää :) Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, kun olemme taas astetta liberaalimpeja.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Kristityn näkökulmasta liberaaliuden lisääntyminen tarkoittaa jumalattomuuden kasvamista. Tämä onkin ennustettu Raamatussa: kun Jeesuksen toinen tuleminen lähestyy, lisääntyy maailmassa kaikki pahuus kuten luopuminen Jumalasta ja luonnonmullistukset.
Yleisin epäjumala nykymaailmassa on oma viisaus. Kun se nousee jumalaksi Jumalan tilalle, luovutaan Raamatusta tai luetaan vain miellyttävät kohdat. Yksi esimerkki on tämä hanke tasa-arvoisesta avioliittolaista. On surullista, kun ihmiset ovat luopuneet Raamatusta ja pitävät homoseksuaalisuuden syntiä hyväksyttävänä. Sitä perustellaan yhdenvertaisuudella ja muilla sivistyneen kuuloisilla ilmauksilla, mutta Jumala ei lupaa yhdenvertaista tai helppoa elämää. Sen sijaan Hän lupaa itseensä luottavalle apua ja mikä tärkeintä, ikuisen elämän. En väitä, että on aina helppoa ymmärtää tai hyväksyä Jumalan antamaa elämää tai Raamatun neuvoja, mutta oleellista onkin, että kristitty luottaa siihen, että Jumala tietää parhaiten eikä uhmaa Häntä. Omaan ymmärrykseensä luottava ei puolestaan tarvitse Jumalaa.
Onneksi maailmanajassa oleva pahuus ei mitenkään horjuta Jumalan auktoriteettia eikä kristittyjen asemaa (1. Tess. 4: 7 - 8 on rohkaiseva kohta!), vaan kristitty voi iloita siitä, että Jeesuksen paluu on lähellä. Siitä huolimatta rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka kumartavat tätä homoperkelettä ja muita pahan ilmentymiä, koska "- - Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi." (Jaak. 4:4) Toiset tekevät näin ymmärtämättömyyttään, toiset pahuuttaan ja jotkut pelkästään himonsa vallassa, mutta Jumala on armollinen ja odottaa kääntymystä. "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi." (Hepr. 10:26)
Koska yleensä homoseksuaalisuusvastaiset kirjoitukset tulkitaan homovihaksi, tarkennan, että tämä kirjoitus ei sisällä sellaista lainkaan. Ei homoseksuaalisuuskieltoa ole helppo ymmärtää, etenkin jos kyse on kahden aikuisen ihmisen välisestä sopimuksesta ja rakkaudesta (esimerkiksi moniavioisuuskielto on mielestäni ymmärrettävämpi). En myöskään kannata sitä, että hetero- ja homoseksuaaleja kohdellaan maallisissa asioissa eri tavoin. Kuitenkin Jumala on katsonut hyväksi, että homoseksuaalisuus on synti, eikä kristityn pidä sitä epäillä. Sama tietenkin koskee myös sukupuoliajattelua: koska Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, näin on, eikä Jumalaan luottavan tarvitse epäillä sitäkään. Tietenkin on monia eksyttäjiä, jotka koettavat johtaa ihmisiä harhaan osoittamalla muutaman poikkeuksen.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Kiitos taas kommentista.
Paria kohtaa tässä jään miettimään. Ensinnä, itse erottaisin tässä kirkon ja valtion toisistaan. En missään nimessä tarkoita, että kirkon pitäisi ruveta vihkimään homoavioliittoja. Se on heidän päätöksensä, eikä siihen mielestäni lailla voida velvoittaa.
Toisaalta mietin sitä, että maassamme on monia eri uskontokuntia ja niitä, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Kuitenkin tässä lakikeskustelussa vedotaan eduskunnassa asti kristinuskoon ja täten syrjitään näitä muita ryhmiä. En allekirjoita tällaista dominointia.
Kolmanneksi palaan vielä tähän Raamatun tulkitsemiseen. Onko naispappeus oikein? Saako miehellä olla useampi vaimo? Pitääkö raiskatun naisen mennä naimisiin raiskaajansa kanssa? Saavatko homot mennä naimisiin? Tulkinnat ovat aikojen saatossa eläneet, eikä tässä taida siinä mielessä olla poikkeusta.
Ja lisäargumentoinnit ovat tietysti tervetulleita :)
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Minulla on hieman sellainen olo, että pidät minun kommenttejani pilkkanasi. Sinä olet älykäs ja minä olen niin moneen kertaan selittänyt ja kirjoittanut (täällä blogissakin) esimerkiksi naispappeudesta ja siitä, että Raamatussa on erikseen vanhan ja uuden liiton aika, että en voi uskoa, että kyselet tosissasi. Jos nyt kuitenkin näin on, niin kaivelepa esiin aiemmat kommenttini.
Surullista, mutta vain Jumala voi pelastaa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Missään tapauksessa en pidä kommenttejasi pilkkanani! Piti edelliseen kommenttiini laittaa, että kärjistän ja "luen kuin piru Raamattua", mutta unohdin sen tuonne heittää. Tiedostan kyllä opettamasi asiat ja tästä syystä argumentointini oli osin huonoa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Minulle tulee mieleen asia, jossa sukupuolella on merkitystä: Raamattu. Kommentoin laajemminkin, jos saan luvan (ks. sähköpostilaatikkosi). :)
Sivuhuomautus: Minulle tärkeimmässä urheilulajissa miehet ja naiset kilpailevat samoissa luokissa, ja suoritukset arvioidaan samoin perustein.