Taas kerran pyörin tänään ympäri työhuonetta ja rakensin mielessäni tieteellistä artikkelia eteenpäin. Sitten silmäni osuivat huoneeni seinällä olevaan Tyler Knott Gregsonin runoon, joka kertoo suudelmasta.
Jäin pohtimaan suutelemista ja totesin ajatuksissani, ettei ole intiimimpää tapaa kertoa toiselle kuinka paljon häntä rakastaa. Suudelma voi olla merkkinä ystävyydestä. Se voi kertoa intohimosta, halusta. Silti, kertoessaan rakkaudesta on sen merkitys suurin. Suuteleminen on itsensä avaamista toiselle. Riisuutumista täysin paljaaksi ja antautumista toisen huomaan.
Suuteleminen on lähes täysin ihmisen etuoikeus, eivätkä muut eläinlajit sitä juurikaan harrasta. Suudelmia on kuitenkin lukemattomia erilaisia. On nopeita ja kosteita, pitkiä ja suolaisia. Huulien hellä kosketus kumppanin huuliin on kuitenkin merkittävä osoitus välittämisestä, rakkaudesta. Pretty Woman -elokuvasta minulle on jäänyt mielikuva, etteivät prostituoidut koskaan suutele, koska se on liian intiimiä. Totuus on varmaan erilainen, mutta silti ymmärrän elokuvan pointin täysin. Antautumalla suudelmaan asiakkaan kanssa antaa itsestään jotain, mitä ei välttämättä koskaan voi saada takaisin.
Parhaat suudelmat ovat niitä, jotka tulevat yllättäen. Ne voivat hetkessä muuttaa kaveruuden rakkaudeksi, riidan hellyydeksi, itkun nauruksi tai maanantain perjantaiksi. Suudelman voimaa ei voi kuvata sanoin, eikä suutelemaan voi opetella YouTube-videon avulla.
Suudelmalla osoitettu rakkaus on rakkaudesta syvällisintä. Se on enemmän kuin suutelijoidensa summa.