Seuraavassa muutamia ajatuksiani tasa-arvosta. Henkilökohtaisen elämäni eettisiin periaatteisiin palaan seuraavassa blogipostauksessa.
Muutama sata vuotta sitten yhteiskunta oli hyvin sääty- ja luokkajakoinen. Oli aatelistoa, papistoa, yms. ja sitten rahvas. Suurin osa Euroopan ihmisistä kuului tähän huonoimpaan luokkaan. Heillä ei ollut esimerkiksi äänioikeutta, mutta heidät oli kuitenkin velvoitettu maksamaan veroja. Aatelistolla tilanne oli juuri päinvastainen. Veroja ei tarvinnut maksaa,mutta äänioikeus kyllä löytyi.
Sitten keksittiin, ettei tämä olekaan hyvä ja päädyttiin siihen, että kaikilla ihmisillä on oikeus äänestää. Sen jälkeen vielä naisillekin annettiin äänioikeus. Maailma kehittyi. Suomi oli tässä etujoukoissa ja härmässä naiset pääsivät äänestämään jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Kolmantena valtiona maailmassa, heti Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen. Muun muassa Yhdysvalloissa naiset pääsivät äänestämään vasta 1920 ja osassa Sveitsin kantoneita vasta 1990-luvulla. Kuulostaako uskomattomalle? Ei ollut kovin tasa-arvoista, jos minulta kysytään. Miten tällainen sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan perustuva syrjintä oli mahdollista?
Siirtomaa-aikana oli muodikasta roudata Afrikasta orjia niin Eurooppaan kuin Pohjois-Amerikkaankin. Orja, eli siis ihminen, jolla ei ole ihmisoikeuksia. Näin nykypäivänä on käsittämätöntä, että valkoinen mies koki oikeudekseen pitää mustia orjina. Ei mahdu meikäläisen järkiajatteluun.
Sitten tuli Yhdysvaltojen sisällissota, jonka myötä orjuus poistui hiljalleen. Valkoiset olivat kuitenkin huomattavasti tasa-arvoisempia kuin mustat ihmiset. Afrikasta orjuuteen tuodut olivat edelleen toisen luokan kansalaisia, elleivät peräti kolmannen. Yhtenä päivänä kuitenkin Rosa Parks päätti olla antamatta bussissa istumapaikkaansa valkoiselle miehelle ja tästä alkoi ketju, jossa Martin Luther King, Jr. oli suuressa osassa, ja jonka kliimaksi oli rotuerottelun toteaminen perustuslain vastaiseksi. Tästä ei ole kulunut vielä kuuttakymmentä vuottakaan! Miten tällainen ihonväriin perustuva syrjintä oli mahdollista?
Ihmisiä on iät ajat ollut sekä miehiä että naisia. Eri sosiaaliluokkiin kuuluvia ja eri värisellä iholla varustettuja. Samoin meitä on ollut tuhansia vuosia erilaisilla seksuaalisella suuntauksella varustettuja kavereita. Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti ja tautiluokituksestakin se poistui vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Omana itsenä oleminen oli siis lainvastaista joillekin vielä 50 vuotta sitten. Voi sitä tummaihoista naista, joka ei tykännytkään miehistä aikoinaan. Ei ollut elämä helppoa.
Onneksi tilanne on nyt toinen ja homoseksuaalit ova tasa-arvoisessa asemassa. Eikun hetkinen. Eiväthän he olekaan. Hollanti oli ensimmäinen maa maailmassa, joka salli samaa sukupuolta olevien avioliitot 2001. Suomi hanaa edelleen vastaan. Minne jäi se suunnannäyttäjän rooli, joka maallamme oli naisten äänioikeudessa yli sata vuotta sitten? Eihän homoseksuaalisuus edes ole ihmisen etuoikeus, vaan samaa käyttäytymistä on löydetty sadoilta eläinlajeilta. Miksi ihminen on kuitenkin ainut, jolla on homofobiaa?
Hesarissa oli pari hyvää artikkelia (1, 2), joissa asiasta on keskusteltu. Kuinka peruskoulussa ei osata auttaa ihmistä löytämään omaa sukupuoltaan tai seksuaalista suuntautumistaan. Kumpikaan näistä ei ole binäärinen. Ihminen voi olla nainen tai mies tai vähän molempia. Voi olla hetero, homo tai tykätä molemmista sukupuolista. Bi-seksuaalien sanonta “rakastua ihmiseen, ei sukupuoleen” on massiivinen rikkaus! Miksi ihmeessä homoparit eivät saisi mennä naimisiin? Ei ole mitään syytä miksei kahdella ihmisellä olisi oikeus olla tasa-arvoisessa asemassa lain edessä seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta. On oikeitakin huolenaiheita.
Suomen kieli on jo itsessään hyvin tasa-arvoinen, kun meillä ei ole käytössä kuin yksi yksikön kolmatta persoonaa tarkoittava sana osoittamaan molempia sukupuolia. Toista on monissa germaanisissa kielissä, joissa jo yksi sana ilmaisee henkilön sukupuolen, vaikkei siihen ole mitään tarvetta. Sukupuoli ja seksuaalinen suuntaus on jokaisen oma asia, eikä siihen valtiovallan tulisi luoda mitään rajoitteita. Niin ihmisten sukupuoli kuin seksuaalinen suuntaus voi myös tutkimusten mukaan vaihdella elämän aikana, joten nykyinen lainsäädäntö on aivan keinotekoinen ja turha.
Huonoja syitä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia löytyy kyllä vaikka muille jakaa, mutta en pysty itse ymmärtämään niistä yhtäkään. Tasa-arvo kuuluu meille kaikille.
Moniavioisuus ansaitsee kuitenkin vielä paikan erilliselle pohdinnalle. Mitä haittaa moniavioisuudesta on? En äkkiseltään keksi yhtäkään syytä. Olen kasvanut scifin ympärillä ja olen tutustunut skenaarioihin, joissa ihmiskunnan edustaja menee naimisiin toisesta galaksista kotoisin olevan humanoidin kanssa. Olisiko tässä jotain vikaa? Voihan sitä olla rotuja, joilla ei ole sukupuolia ollenkaan. Tai sitten rotuja, joissa on enemmän kuin kaksi sukupuolta ja lisääntymiseen vaaditaan vaikka kolmen sukupuolen edustaja samaan aikaan. Tällaiset ajatukset lienevät hyvin vaikeita hahmottaa, jos jo tasa-arvoinen avioliittolaki rupeaa tökkimään. Joskus näihinkin asioihin voi kuitenkin vielä törmätä.
Itse kuitenkin kannatan tasa-arvoa. En halua alentaa naisia, en mustia, enkä homoseksuaaleja. Meistä kukaan ei ole toista arvokkaampi, eikä toisen sortaminen ole oikein. Siksi #tahdon2013.