Yle uutisoi tällä viikolla kuinka ihmeellistä nopeusrajoitusten ilmestyminen oli aikoinaan 40 vuotta sitten. Se oli silloin kuulemma käsittämätön juttu, ettei autolla saanut ajaa niin kovaa kuin se kulki. Ja sitten piti myöhemmin vielä alkaa käyttää turvavyötäkin. Kännissäkään ei saanut ajaa. Kuinkahan kummalta se nykypäivänä tuntuisi, jos kaupungin keskustassa posoteltaisiin satasta? Ravintoloissa tupakointi kiellettiin "vasta äsken", mutta nyt jo tuntuisi älyttömälle, että ravintoloissa saisi polttaa ja häiritä sillä toisia asiakkaita. Miltähän maailman meno näyttää 40 vuoden kuluttua?
Voisiko lähitulevaisuudessa tuntua hassulle, että ihmiset ajoivat joskus autoja itse, eivätkä vain nauttineet matkasta ja antaneet tietokoneen ajaa. "Ihmisethän ajoivat ojaan! Ja jotkut vielä törmäsivät toisiinsakin" voi joku ajatella tulevaisuudessa. Ja, että niissä autoissa oli silloin 2000-luvun alkupuolella fossiilista polttoaineitta käyttävät tehottomat polttomoottorit. Miten kummalliselle sellainen tulevaisuuden visio tuntuukin tämänpäivän ihmisestä.
40 vuotta sitten kukaan ei olisi osannut kuvitella, että nyt kannetaan koko ajan taskussa laitteita, joilla pääsee käsiksi kaikkeen ihmisen tuottamaan tietoon missä ja milloin vain. Ehkä sekin on 40 vuoden päästä historiaa. Ehkä ei tarvitse enää kantaa laitetta mukana, vaan se asennettu implanttina ihmiseen ja kaikki tieto voidaan hakea ajatuksin. Ehkei vielä 40 vuoden kuluttua kuitenkaan. Mutta kuka sitä tietää.
Sitä kyllä ihmetellään miten ihmiset aikoinaan ostivat musiikkia tai karttoja. "Mutta nehän on meillä koko ajan mukana?" voi historiaa tuntematon kysyä tulevaisuudessa. Haluttu ralli voi paukahtaa soimaan vain ajattelemalla biisiä ja kartasto voi näkyä vaikka auton tuulilasissa - jos sitä nyt on edes tarvetta katsoa. Osaahan auto oikeaan osoitteeseen joka tapauksessa.
Totuus on todella tarua ihmeempää.