Ylen uutisjutussa kerrottiin kuinka tylsyys on ihmiselle hyvästä. Pystyin samaistumaan juttuun aika vahvasti. Toisaalta olen viimeksi ollut tylsistynyt syksyllä 1993. Silloinkin se johtui siitä, että maanantai-iltaisin piti olla jotain tekemistä, kun seuraavan päivän musiikintunti jännitti niin paljon. Kun nokkahuilun soitto alkoi sujua, jännitys laantui ja “tylsyys” poistui.

Nykyajan ihmisellä on niin helppoa. Ei tarvitse enää hiihtää kouluun kesät talvet ylämäkeen. Kännykällä tavoittaa toisen koska vain, ja ruokaa saa kaupasta lähes 24/7. Mitäpä tässä valittamaan siis?