Olen tätä motivaatio-ammatinvalinta-sukupolvenmuutos-tekstiä tässä nyt yrittänyt kuukauden puskea näppäimistöltä ulos. Katsotaan tulisiko nyt vihdoin valmista.
Aiemmin jo mainostinkin tuota Youtube-videota. Siellä siis pointti oli se, että raha ei motivoi, vaan työn pitää olla kiinnostavaa ja työntekijän täytyy itse päästä määräämään työstään. Tutkimuksessa testattiin kuinka ihmiset suoriutuvat, kun heitä palkitsee rahalla. Saldona oli, että ryhmä joka sai eniten fyrkkaa suoriutui tehtävästään huonoiten.
Pointti tässä hommassa on, että nykyään työtä hakeva nuori ei hae ensisijaisesti hyväliksaista duunia. Uusin TEK-lehti käyttää näistä heeboista termiä Y-sukupolvi (80-luvulla tai sen jälkeen syntyneet).
Lehti kirjoittaa kuinka tuotekehityksen lähtökohdaksi ei oteta ongelmaa vaan unelma. Työntekijällä ei ole ongelmana, että VR:n junat eivät kulje ajallaan, vaan on unelmana, että systeemit saadaan pyörimään niin, että junat on ajassaan kuin 30-luvun Saksassa ikään.
Lienee aika selvää kumpi suoriutuu tehtävästä paremmin: se, joka ratkoo toisen asettamaa ongelmaa, vai se, joka toteuttaa omaa unelmaansa.
Kukaan ei voi väittää, että tällainen ajatus olisi mitenkään uusi. Muusikot ja kirjailijat ovat toteuttaneet omia unelmiaan vuosisatoja. He eivät ole kirjoittaneet kirjaa, koska joku on sellaista halunnut, vaan koska ovat unelmoineet asiasta. Samasta syystä minäkin väännän koodia ja kirjoitan vapaa-ajalla. Ei minulla suoranaisesti ole ongelmaa. Unelmia on senkin edestä.
Tällä hetkellä eduskunnassa pohditaan pitäisikö eläkeikää nostaa vaiko ei. Kuinka monta kirjailijaa ilmoittaa 65-vuotiaana jäävänsä eläkkeelle? Entä muusikot? Lopettavatko taidemaalarit maalaamisen, kun eläke alkaa juoksemaan? Eivät todellakaan. Eivät unelmat sammu, mutta toisten ongelmien ratkaisussa mitta tulee kyllä hyvin täyteen jossain välissä.
Peilaan tätä sitten tieteelliseen maailmaan. Kuinka moni yliopistotutkija voi oikeasti sanoa, että tutkii omaa unelmaansa, eikä sitä mitä Nokia/Tekes/yritys X rahoittaa? Ja sitten vielä kysytään, että miksei yliopisto tuota tarpeeksi tutkimustuloksia. Voi poijaat, jos minulle lyötäisiin eteen formula- tai Roxette-aiheinen tutkimus...
Hesari kirjoitti kuinka Suomen pitää houkutella ulkomaisia tutkijoita, mutta ongelmana meikäläisissä yliopistoissa on tutkijan alhainen liksa. Artikkelissa mainitaan kyllä muitakin syitä tutkijakadolle/-padolle, mutta otsikossa annetaan ymmärtää, että raha ratkaisee. Pikemminkin haluaisin nähdä, että tutkijoilla olisi hyvät välineet, ryhmät ja kohteet tutkimuksilleen. Nokioiden rahoittamat nollatutkimukset eivät kiinnosta ketään. Tutkiminen on vähintään yhtä luovaa työtä kuin soittaminen tai koodaaminenkin. Paras tulos tulee, kun elää unelmaansa, eikä ratko toisen rahoittamaa ongelmaa.
Hienoahan tässä asiassa on tietysti se, että valtio vähentänee rahoitustaan ja yliopistot saavat ruinata nokioilta enemmän ja enemmän fyrkkaa. Siinähän nokiat sitten saavat enemmän ja enemmän ponnettomia nollatutkimuksia.
Kun Suomen yliopistot joskus siirtyvät lukukausimaksuihin ja nokioiden alaisuuteen, niin toivottavasti joku rikas päättää perustaa open source yliopiston ja hakkaa perinteiset rahavetoiset puljut unelmavetoisuudellaan.
Tee itsellesi palvelus ja käytä joskus päivä pelkästään unelmointiin.