Ohjelmistoala valittaaa työvoimapulaa, osaavat ammattilaiset viedään käsistä ja monet pääsevät määrittelemään oman palkkansa hyvin vapaasti. Elinkeinoelämän Valtuuskunta kirjoittaa tuoreessa raportissaan kuinka Suomi on luisumassa tilanteeseen, jossa meillä on kymmenien tuhansien koodarien työvoimapula.
Maa, jossa on syntynyt muun muassa Nokia, Supercell, Rovio ja Linus Torvalds tarjoaa nyt ohjelmistofirmoille ei-oota, kun kysytään kotimaista työvoimaa. Ohjelmointi on onneksi universaali taito, eikä ulkomaisen koodarin palkkaaminen Suomeen ole mikään ongelma. Asiakasrajapinnassa tarvitaan todennäköisesti suomea, mutta koodari ei sitä välttämättä hoida muutenkaan. On kuitenkin varsin outoa, että Suomi joutuu hakemaan osaavaa korkeasti koulutettua työvoimaa ulkomailta.
Seuraavassa taulukossa on esitetty maamme yliopistojen ICT-alan sisäänottomäärät vuosina 2011 – 2018.
Numerot poimittu lähteestä EVA Analyysi Nollaksi vai ykköseksi. (EVA puolestaan kertoo numeroiden alkuperäisiksi lähteiksi yliopistojen kotisivuja ja Opintopolku.fi -sivustoa). Olen yhdistänyt yliopistojen erilaiset sisäänotot yhdeksi arvoksi.
Numerot eivät hirveästi elä vuodesta toiseen, mutta piirrettäessä aloituspaikkojen kokonaismäärän kehitystä, huomataan, ettei trendi ole ollenkaan vastannut kysyntään. Ohjelmistoteollisuuden kaivatessa tuhansia osaajia lisää on sisäänotto laskenut kymmenillä 8 vuoden aikana.
Tämä on siis juuri sitä, mitä ohjelmistoteollisuus ei ole halunnut. Kotimaisia uusia, yliopistokoulutuksen saaneita, ammattilaisia täytyisi saada lisää, mutta nyt näyttää siltä, että sisäänottoa ovat lisänneet kunnolla ainoastaan Helsingin ja Oulun yliopistot. Näistäkin jälkimmäinen on vielä huippuvuosiaan perässä.
Yliopistojen sisäänotossa on suuria eroja. Åbo akademi ja LUT erottuvat selkeästi pieninä tekijöinä. LUTin sisäänotto tälle vuodelle on 25 opiskelijaa. Tämä on hädin tuskin yksi mikroluokallinen koodareita! Ja se on kaikkea muuta kuin, mitä LUTin viestintä kertoi minulle viime syksynä kysyessäni onko tietotekniikan sisäänoton määrä laskussa edelleen. Vastaus oli “ei” ja lopputulos näyttäisi olevan kyllä.
Sisäänottomääristä ei voi syyttää yliopistoja, sillä ne ovat kuitenkin opetusministeriön alaisuudessa. Ihmetyttää kuitenkin, eikö esimerkiksi LUT pysty neuvottelemaan itselleen vaikkapa 50 opiskelijan sisäänottoa? Itseni aloittaessa Lappeenrannassa 2004 uusia tietoteekkareita oli vaikka muille jakaa. Nokian huippuvuosista on tultu pitkä matka.
EVAn raportissa kerrotaan kuinka sisäänoton kaksinkertaistaminenkaan ei riittäisi paikkaamaan tulevaa osaajavajetta vaan kaivattaisiin aloituspaikkojen määrän kolminkertaistaminen. Tähän tuskin päästään, enkä tiedä olisiko se muutenkaan oikea ratkaisu. Joka tapauksessa supistamisen tie on selkeästi väärä.
Ensi keväänä on oiva paikka eduskuntavaaleissa äänestää puoluetta, joka tukee ihmisten koulutusta, opiskelua ja sivistystä nykyisten leikkausten sijaan. Ihmisen koko elämä on uusien asioiden oppimista ja opiskelua. Toivottavasti suomalainen koulutusjärjestelmä pystyy tarjoamaan mahdollisuuden tähän myös jatkossa niille, joita opiskelu kiinnostaa.