Talouskriisi myllertää Euroopassa jo neljättä (viidettä?) vuotta, eikä loppua näy. Alkukesästä LUTilla oli Sustainable Global Business (kestävä maailmanlaajuinen liiketoiminta) -seminaari, jossa oli muun muassa huippupuhujana Viipuri-palkinnon saanut John Kay. Yleisö sai esittää ryhmälle kysymyksiä ja pääsin itse töräyttämään tilaisuuden viimeisen kysymyksen: "tarvitaanko talouskasvua?" Ryhmän vastaus oli yksimielinen kyllä. Kay tosin toi vahvasti esiin, että täytyy siirtyä materialistisesta kasvusta luonnon ehdoilla tapahtuvaan kasvuun. Sehän näissä BKT-kasvuissa on aina ongelmana, että jos tuhoat luontoa, BKT kasvaa ja sitten kun siivoat sotkusi, niin BKT kasvaa ja vaikket siivoaisikaan, niin BKT ei ainakaan pienene.
Eero Helkkula argumentoi Suomen Kuvalehden blogissa, että ilman talouskasvuakin tulisi osata elää. Loputtoman talouskasvun ajatus on hyvin vaikea omaan ajatusmaailmaani. Se vaatii vähintäänkin sitä, että lähdetään muille planeetoille. Tältä pallolla loppuu myytävät tavarat kuitenkin jossain vaiheessa. Talouden ammattilaisille degrowth ja ilman kasvua eläminen on kuitenkin täysin punainen liina, eikä sellainen tunnu olevan mitenkään mahdollista. Minusta jotenkin on vain hassua elää koko ajan siinä uskossa, että seuraava maksaa ja nyt voidaan elää vähän yli, kun tulevaisuudessa kuitenkin on käytössä enemmän pääomaa. Mikäli Jenkkeihin nyt syksyllä valitaan republikaani presidentti, niin siellä taas ylivarojen eläminen lisääntyy entisestään ja talouskupla ei ainakaan tule pienenemään. Tosin onneksi Obamalla ei tällä hetkellä näytä olevan hätää.
Elämme mielenkiintoisia aikoja (kuten aina). Päädytäänkö tässä täyteen anarkiaan vai pelastuuko euroalueen talous? Ehkä jotain siltä väliltä kuitenkin.