Kirjoitin muutama vuosi sitten novellin, jonka myöhemmin nimesin leikkisästi Parisuhdeseikkailu 2001:ksi. Aikoinaan lukiossa kirjoitin myös tarinan Skitsofreenikon monologi: luottamus. Näihin ajatuksiin kulminoituu tämä blogipostaus.
Internetin syövereissä pyörii monia eri versioita kuvasta, jossa kuvataan täydellisen(?) parisuhteen komponentit: ystävyys, seksi ja rakkaus.
Suhteita on monenlaisia. Joillekin riittää fuckbuddy (panokaveri), aseksuaaleille seksillä ei ole mitään merkitystä elämässä ja toiset haluavat erottaa ystävyyssuhteet rakkaussuhteista. Yllä olevassa kuvassa täydellinen parisuhde sisältää kuitenkin kaikki nämä komponentit. Olen tästä samaa mieltä. En haluaisin parisuhdetta, joka rajoittuisi vain yhteen tai kahteen näistä komponenteista.
Mutta riittävätkö nämä kolme asiaa määrittelemään täydellisen parisuhteen? Pitäisikö mukana olla vielä jotain muuta? Kenties riitoja? Tai lapsia? Itselleni kuviosta jää uupumaan luottamus. Pystyn kyllä helposti kuvitella itseni rakastumaan palavasti ihmiseen, johon en voi luottaa. Ystävyyttäkin on eritasoista, eikä kaikkiin kavereihin voi luottaa samalla lailla kuin tosiystäviin. Seksissä kumit jätetään pois vasta, kun toiseen voi oikeasti luottaa.
Täydellinen parisuhde on siis enemmän kuin tekijöidensä summan. Minulle se sisältää taustalla toimivan syvän luottamuksen toiseen. Kun voi luottaa toiseen, on helpompi luottaa itseensä - ja päinvastoin. Vaikkeivät vakavat suhteeni olekaan kaatuneet luottamuspulaan, voin silti sanoa kokemuksesta, ettei suhde ilman syvää luottamusta anna kuin itkua ja hampaiden kiristystä. Tämä on tietysti vain oma näkemykseni asiasta, ja jokainen arvottaa suhteissaan erilaisia komponentteja. Romanttiset suhteet ovat kuitenkin niin suuri energian lähde, etten halua sellaista jättää pois elämästäni. Kaipa tässä siis suunnataan luottamusta metsästäen uuteen kesään.