Jussi Kasurinen julkaisi vastikään kirjansa Outoa ohjelmointia – esoteeriset ohjelmointikielet maksa-mitä-haluat palvelussa. Tästä (ja sairauslomasta) innostuneena kävin lueskelemaan kirjaa. En kylläkään Kasurisen kirjaa vaan Aini Linjakummun Uskonnon varjot -teosta. Tämä oli kuitenkin sen verran painavaa tekstiä, että otin Kasurisen kirjan rinnalle luettavaksi ja uppouduinkin sitten siihen ja Outoa ohjelmointia tuli lopulta luettua muutamassa tunnissa. Itselläni on siis kirjailijan signeeraama paperikopio (jonka arvo tulee olemaan vielä tuhansissa euroissa!), joten luin sitä enkä digitaalista kopiota. Koetin kyllä digitaalistakin versiota ostaa negatiivisella summalla rahaa, mutta se ei valitettavasti onnistunut…
Palatakseni itse asiaan, luin siis tämän vähintäänkin mielenkiintoisen kirjan. On hyvin vaikea kuvata, mistä kirja kertoo. Tietysti se kertoo erilaisista ohjelmointikielistä, mutta ei se kuitenkaan taida olla kirjan pääsanoma. Mistä lähtien ohjelmointia käsittelevillä tietokirjoilla on edes ollut sanoma? Kirjassa esitellään parikymmentä ohjelmointikieltä, joiden käyttöä ei voi kenellekään suositella vaan kielet ovat lähinnä vitsejä tai muuten vain outouksia. Oikeastaan kannattaa lähinnä kysyä: miksi? Ja vastauksena voi mielessään pyöritellä: koska pystyy. Kaikki kirjassa esitellyt kielet eivät olleet minulle tuttuja, joten lukiessa sai sivistystä itselleen. Ja voi taas ihastella mielessään kuinka ihmiset keksivätkin mitä ihmeellisempiä ohjelmointikieliä kellon tuntiviisarin vastatessa alkoholin promillemäärää veressä.
Kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ei välttämättä niinkään erilaisten kielten, tai ohjelmointia yleisesti käsittelevän osuuden takia, vaan sen takia, että kirjoittaja tipauttelee väliin mitä ihmeellisimpiä (enemmän tai vähemmän) asiaan liittyviä nippelitietoja ja tietoiskuja. Itse en esimerkiksi tiennyt, että Challenger-sukkulan onnettomuuden jälkeen datanauhoja luettiin elektronimikroskoopilla. Eli siis bittejä katseltiin silmällä.
Ja kyllä, kirja sai heräämään minussa himoja kehittää kieli, joka olisi vielä Malbolgeakin sekavampi. Pari hyvää ideaa asiasta tulikin jo mieleen…
Kirjassa on tietysti myös heikkoutensa. Yksi lisäkierros asiantuntevaa oikolukua olisi tipauttanut viimeisetkin kirjoitustekniset ongelmat pois. Tämän lisäksi kirjoittajalla on pari omaa sudenkuoppaansa kirjoitustyylissään, mutta näiden määrä on vähentynyt kirja kirjalta, eivätkä ne Oudossa ohjelmoinnissa enää häirinneet juuri ollenkaan.
Summa summarum: suunnatkaa payhippiin ja ostakaa sekä lukekaa kirja! (En saa provikoita, joten voitte ostaa sen nollan euron hintaan.)