Hyvitysmaksu ja oikea rakkaus työhön

27. marraskuuta 2011 - 11.17

Taas on se aika vuodesta, kun tekijänoikeusjärjestöt ja ministerit miettivät, miten musiikin kuuntelijoilta saataisiin nostettua enemmän rahaa artistien hyväksi. Teosto haluaa kiintolevyjen, puhelinten, digiboksien, mp3-soittimien yms. ostajilta pienen siivun kompensoimaan yksityistä kopiointia. Konseptia, johon maksu alunpitäen kehitettiin, ei ole enää olemassa. Hyvitysmaksu on jäänne analogisesta maailmasta, eikä sitä tulisi enää digitaalisessa maailmassa elättää. Hyvitysmaksusta löytyy tietoa enemmän wikipediasta, jos asia kiinnostaa. Itse keskityn nyt vähän muuhun. Todettakoon nyt kuitenkin, että vastustan piratismia, joten tämä ei ole ääni Piraattien ajamalle yksityisen kopioinnin laillistamiselle. Jos ääni jollekin pitää antaa, niin Spotifylle.

Mutta itse asiaan. Musiikin myynti pienenee pienemistään ja artistit valittavat, kun piratismi syö toimeentuloa (Pasilassa asiasta kerrottiin oikein nasevasti). Mutta mutta... Jos artistin tekemä musiikki on oikeasti hyvää ja sitä kuunnellaan vaikka sitten epämääräisten väylien kautta, niin eikö tällöin artistin pitäisi hymyillä, kun tekeleet kelpaavat? Idols-skabat alkaa taas kohta ja päästään kuulemaan kommentit: "Mä haluan vaan tehdä musiikkia", "Tää on mun unelma!" ja "Mä oon aina haaveillu muusikon urasta". Mistä tässä nyt todellisuudessa on haaveiltu? Siitä, että kansa diggaa artistin humpasta vai siitä, että sillä musiikilla elättää itsensä?

E-typen Erikson ilmaisi asian hyvin 90-luvun lopulla: hän tekee musiikkia niin kauan kuin yksikin ihminen haluaa sitä kuunnella. Eikö nimenomaan tästä pitäisi olla musiikissa kyse? Intohimo siihen musiikin tekemiseen ja siihen, että voi antaa toiselle ihmiselle hyvää mieltä omalla aikaansannoksellaan. Nykyään musiikkia tehdään tehdastyönä ja ties kuinka monet säveltäjät, tuottajat ja laulajat tekevät musiikkia 9-17 viisi päivää viikossa. Ja tässäkö sitten näkyy se intohimo siihen musiikin tekemiseen? Heidi Kyrölle tämä sai riittää ja hän palasi takaisin siihen, että teki sitä, mitä oikeasti halusi. En voi muuta kuin antaa täyden tukeni hänelle! (Voisipa vaikka ostaa levyn.) Itse tehty biisi, johon laulaja pystyy antamaan kaikkensa kuulostaa aivan erilaiselle kuin Idols-voittajan laulama, hänen eteensä tuotu, mittatilaustyönä tehty tusinahitti.

Voidaanko olettaa, että musiikin kuluttaja maksaa saman verran siitä, että saa kuunnella tusinahittejä toistensa perään vai siitä, että korviin työntyy musiikki, josta erottaa artistin rakkauden musiikin tekemistä kohtaan? Olettaako joku, että käsintehdyn sohvan saa yhtä halvalla kuin Ikean kikkareen? Syntyykö siihen Ikean tuotteeseen samanlaista tunnesidettä kuin siihen vartavasten rakennettuun sohvaan, jossa näkyy tekijänsä rakkaus ammattiinsa? Miksi tämä olisi mitenkään erilaista musiikin kohdalla?

Eli yhteenvetona: hyvitysmaksulla kustannetaan lisää tusinapoppia tähän maailmaan, mutta oikeasti musiikin tekemistä rakastava artisti tekee laadukasta musiikkia, vaikkei saisi senttiäkään Teostolta. Rakkaus työhön näkyy jossain ihan muualla kuin ahneudessa.

Lähettänyt Piipari (ei varmistettu) 28. marraskuuta 2011 - 13.53 Ikilinkki

Meni kyllä metsään että helähti tämä artikkeli. Unelmilla harvemmin elää, varsinkaan jos niistä ei kukaan mitään maksa. Ja veikkaan että harrastelijapohjalta tehdään n^12 kertaa enemmän paskaa musiikkia kuin ammattilaisten toimesta. Siksipä he ovatkin harrastelijoita...jotka varmasti ilomielin ottaisivat korvauksen työstään jos joku siitä maksaisi.

Lähettänyt Erno Vanhala 28. marraskuuta 2011 - 16.44 Ikilinkki

En väittänyt missään vaiheessa, että unelmilla eläisi. Harva tällä pallolla pääsee oikeasti lyömään rahoiksi sillä mistä on koko elämänsä unelmoinut. Harrastamisen tasoja on monia, mutta esim. Anssi Kelan tai Chisun debyytit olivat kuitenkin jonkin verran eri sarjassa kuin Indx:n tai Gimmelin.

No oli miten oli kyseessä on vaan mun mielipide :) Ja johtuu siitä, että tykkään tehdä asioita tunteella ja ne joita pitää tehä väkipakolla ei sitten napostele niin paljoa. Jälkimmäisestä tippuu kuitenkin se tili. Ehkä joskus unelmilla sitten... ehkä ei...

Lähettänyt Vierailija (ei varmistettu) 28. marraskuuta 2011 - 17.44 Ikilinkki

Pidän tästä artikkelista.

Lähettänyt Vierailija (ei varmistettu) 28. marraskuuta 2011 - 20.31 Ikilinkki

"hyvitysmaksulla kustannetaan lisää tusinapoppia tähän maailmaan, mutta oikeasti musiikin tekemistä rakastava artisti tekee laadukasta musiikkia, vaikkei saisi senttiäkään Teostolta"_____tarkkana ny! :______"Hyvitysmaksun piiriin kuuluvista laitteista ja maksun suuruudesta päättää valtioneuvosto. Hyvitysmaksujen jaosta päättää opetus- ja kulttuuriministeriö"  

Lähettänyt Jaakko (ei varmistettu) 29. marraskuuta 2011 - 11.56 Ikilinkki

Eli yhteenvetona: hyvitysmaksulla kustannetaan lisää tusinapoppia tähän maailmaan, mutta oikeasti musiikin tekemistä rakastava artisti tekee laadukasta musiikkia, vaikkei saisi senttiäkään Teostolta. Rakkaus työhön näkyy jossain ihan muualla kuin ahneudessa.

Mitähän sieniä nyt on syöty? Että hyvitysmaksu menisi tusinapopin tuottamiseen, kissan paskat. Tässä hieman faktaa: Hyvitysmaksun tuotto menee ESEKille, AVEKille ja muutamalle muulle yhdistykselle jotka jakavat siitä hakemusten perusteella avustuksia. Keskitytään tässä nyt ESEKiin koska musiikista oli puhe. Tuottoja jaetaan jokseenkin laajalla kriteeristöllä ja avustus on auttanut monia aloittelevia yhtyeitä etenkin uransa alkutaipaleella. Avustuksia voi hakea kuka tahansa ja hakemuksia arvioi ESEKissä musiikin ammattilaisista koostuva raati. Myöskin tuen saajat ovat julkisia, esimerkiksi viime vuonna tukea äänitetuotantoon saivat mm. Anal Thunder sekä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri.

Useimmiten tämä tuki kohdistuukin tahoille jotka eivät saa tukea mistään muualta. 

Tämä on aika lailla juuri päinvastaista toimintaa kuin tässä esittämäsi. Mutta eihän faktoja kannata tarkistaa kun on niin helppoa huudella puskasta. Lisää faktoja ja analyysiä voi lukea vaikka Hannun blogista.

Sinänsä hyvitysmaksu on huono tapa kerätä rahaa mutta sillä ei ole tekemistä tämän väitteen kanssa.

Lähettänyt Erno Vanhala 29. marraskuuta 2011 - 20.34 Ikilinkki

Tännnehän on tullut kivasti palautetta ;) Niille, jotka nyt eivät ole blogiani ikinä seuranneet, niin huomautettakoon, että kirjoitan kärjistäen - ja sen kyllä huomaa.

Hienoahan se on, että bändit saavat rahaa, en minä sitä kiellä. Mutta samalla kaavalla voitaisiin rahaa kerätä ihan mille vain taholle. Kuten Järvinen Twitterissä ilmaisi: "jos tek.oik.järjestöt huolehtisivat Itellan edunvalvonnasta, sähköpostille olisi määrätty vero tai hyvitysmaksu". En tue tätä.

Ja vielä lisäys niille, jotka eivät minua seuraa: en ole kiinnostunut rahasta, olen kiinnostunut intohimosta ja tästä syystä näkökulmani on mikä on.

Lisää uusi kommentti