"Suomi on ehkä masentavin maa ikinä", kuului kommentti aamulla Facebookissa. Kirjoittaja viittasi vallitsevaan säähän.
Suomi on niitä harvoja maita, joissa on 4 vuodenaikaa koko maassa. Talvi on ehkä vähiten suosikkivuodenaikani tälllä hetkellä. Kyllä lumi on kivaa ja hiihtämässä on mukava käydä eikä pimeyskään ole vielä tappanut. Talvi on jees, mutta muut ovat ehkä kuitenkin parempia vuodenaikoja. Olin aiemmin sitä mieltä, että syksy on parasta aikaa vuodessa. Elo-syyskuunvaihteen tummenevat ja viilenevät syysillat ovat kyllä oikein mukavia edelleen, mutta onhan syksyssäkin jotain negatiivista. Sitten on tietysti kesä, jolloin on lämmintä - tai kuumaa - ja ennen kaikkea valoisaa. Maailmassa on vain muutama miljoona ihmistä, jotka saavat nauttia Suomen kesän kaltaisesta valoisuudesta. Tämä on ehdottomasti parasta mitä kesässä voi olla. Keväällä valoisan aika kasvaa päivä päivältä ja dopamiinin taso elimistössä nousee ja sitä kautta aamulla herääminen ei tuota enää tuskaa ollenkaan. Töitä jaksaa painaa 12 tuntia putkeen ja mieli pysyy virkeänä. Lopulta pitkät housut voi vaihtaa shortseihin ja toppatakin t-paitaan. Samalla sukset siirtyvät varastoon ja tilalle tulee pyöräilykausi.
Miten valoisasta kesästä voisi nauttia, jos ei koskaan olisi kokenut pimeää? Miten lämpenevästä säästä voisi tykätä, jos ei olisi talvea? Kuinka voisi arvostaa syksyn tuloa, jos ei olisi ensin kärsinyt kesähelteitä?
Minusta Suomi on paras mahdollinen paikka asua ilmaston puolesta. Jokainen säätila antaa kontrastia toiselle, eikä sää ole päivästä toiseen identtinen edeltäjänsä kanssa. Minä pidän tästä säästä juuri nyt. Ja huomisesta myös.