Sain Rosa Liksomin uusimman teoksen Väliaikainen päätökseen ja totean sen olleen taattua Liksomia. Kymmenet pienet tarinat ovat välillä aivan absurdeja, välillä ratkiriemukkaita ja välillä – no, ehkä jopa hieman tylsiä. Kyllä tämän kuitenkin luki ihan mielellään.

Lueskelin joskus viime vuoden puolella Rosa Liksomin kaksi ensimmäistä teosta Yhden yön pysäkki sekä Unohdettu vartti ja nyt tuli alkuvuodesta (ja nyt sairaana ollessa) tavattua lävitse tällä hetkellä uusin teos, eli Hytti nro 6. Viimoisin voitti Finlandia-palkinnon 2011. Liksomin tyyli on kyllä varsin omaperäinen. Omalla tavallaan pidän siitä. Se on sopivan raaka, jotta lukeminen on mielekästä, juonenkäänteitä on paljon, mutta hiljalleen vellovaa kerrontaakaan ei ole todellakaan unohdettu.