Rosa Liksom

Lueskelin joskus viime vuoden puolella Rosa Liksomin kaksi ensimmäistä teosta Yhden yön pysäkki sekä Unohdettu vartti ja nyt tuli alkuvuodesta (ja nyt sairaana ollessa) tavattua lävitse tällä hetkellä uusin teos, eli Hytti nro 6. Viimoisin voitti Finlandia-palkinnon 2011. Liksomin tyyli on kyllä varsin omaperäinen. Omalla tavallaan pidän siitä. Se on sopivan raaka, jotta lukeminen on mielekästä, juonenkäänteitä on paljon, mutta hiljalleen vellovaa kerrontaakaan ei ole todellakaan unohdettu. Hytti nro 6:ssa kulkee pari-kolmekin tarinaa läpi kirjan ja niiden kiemuroita on mukava seurata.

En kuitenkaan tiedä oliko kirja Finlandian arvoinen. Olen lukenut monia paljon parempiakin tarinoita. Toisaalta Liksom on ollut suht tuottelias uransa aikana ja julkaissut pitkälti toista tusinaa teosta. Kyllä tästä elämäntyöstä pitää palkita. Mielelläni luen muitakin hänen teoksiaan ja apinoin hänen tyyliään, mutta itse pitäisin tempoa pykälän korkeammalla.

Liksomin ensimmäiset teokset olivat kasoja erilaisia novelleja ja niihin kerronta sopii mielestäni paremmin kuin kokopitkään romaaniin. Novellit ovat niin paljon enemän yksinkertaisen tunteen mukana lentämistä. Romaaneissa vaaditaan paljon enemmän taustalta. Hytti nro 6 on kyllä taustoitettu todella hyvin ja voisi melkein kuvitella, että Liksom on itse reissannut junalla Mongoliaan monen monituista kertaa. Eli hyvää työtä, mutta lukisin ehkä kuitenkin mieluummin novelleja. Tai sitten en. 

Annan kirjalle arvosanan 7½.