Suomessa on tätä nykyä 14 yliopistoa. Suomalaisen yliopistomaailman historia ulottuu 1600-luvun alkuun ja maahamme on pompsahdellut aina välillä uusia kouluja, joista on myöhemmin kehittynyt yliopistoja, jotka ovat sittemmin myös yhdistyneet toisiinsa. Nämä korkeakoulut ovat olleet myös paljolti yksityisiä, mutta 1980-luvulla viimeinenkin yliopisto valtiollistettiin. Tällä videolla tarinoin, miten olemme aikojen saatossa päätyneet nykyiseen 14 yliopistoomme ja pohdin, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan.
Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin 1640 Turkuun. Suomihan oli tuolloin Ruotsin vallan alla ja Ruotsissa oli poliittista intressiä lisätä väestön sivistystä. Ruotsi oli tuolloin Euroopan suurvalta, mutta koko maassa oli vasta yksi yliopisto Uppsalassa. Toisena yliopistona perustettiin Tarton yliopisto 1632 ja sitten kahdeksan vuotta myöhemmin näki päivänvalonsa Turun yliopisto. Tässä välissä Ruotsin poliittisessa keskustelussa oli jo ehdotettu Tarton yliopiston siirtämistä Turkuun lähemmäs valtakunnan keskusta. Tämä jäi tekemättä, mutta vuonna 1637 Suomeen kenraalikuvernööriksi tullut kreivi Brahe alkoi välittömästi lobata yliopistoa mailleen ja tuolloin vielä alaikäisen kuningattaren ja hänen holhoojansa johdolla Ruotsin valtioneuvosto allekirjoitti Kuninkaallisen Turun akatemian perustamiskirjan 26. maaliskuuta 1640. Turkuun oli 10 vuotta aiemmin perustettu kymnaasi, eli lukio, ja yliopisto luotiin vaihtamalla tämän koulun nimi ja nimittämällä opettajat professoreiksi. Siinä siis heitettiin tällainen pikku kikka, joka ei ehkä nykypäivänä enää onnistuisi – ainakaan Suomessa.
Vasta perustettu yliopisto sai kaikkiaan 9 professoria: teologian, 2 jumaluusopin, kreikan ja heprean, lainopin, fysiikan ja kasviopin, matematiikan, valtio-opin ja historian sekä lääketieteen ja anatomian professorit. Näillä polkaistiin Suomi akateemiselle maailmankartalle.
1808 Venäjä ja Ruotsi alkoivat taas kalistella miekkoja ja lopputulemana Aleksanteri ensimmäinen liitti Suomen Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Tämä tarkoitti samalla sitä, että kuninkaallisesta akatemiasta tuli Keisarillinen Turun Akatemia. Hypätään parikymmentä vuotta eteenpäin ja vuonna 1828 Turku paloi jälleen ja keisarin käskystä yliopistotoiminnot siirrettiin uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Samalla yliopiston nimeksi tuli Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto. Tässä välissä kannattaa huomata, että oppilaitosten kirjoitusasut eivät vastanneet aikoinaan ollenkaan nykypäivän oikeinkirjoitussääntöjä.
Taas voidaan hypätä eteenpäin parikymmentä vuotta. Maahamme perustettiin Suomen Taideyhdistys vuonna 1846 ja sen tehtävänä oli parantaa muun muassa taiteen opetusta, sillä koko alaa ei Suomessa opetettu lainkaan, vaan asiasta kiinnostuneet ihmiset kävivät hakemassa oppinsa ulkomailta. Tähän haluttiiin muutos ja Suomen Taideyhdistys alkoi ylläpitää piirustuskouluja. Niistä ensimmäinen perustettiin Helsinkiin 1848 ja se sai nimekseen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu.
Kun nyt vauhtiin oli päästy, niin heti seuraavana vuonna perustettiin Helsingin teknillinen reaalikoulu. Koulun tavoite oli mahdollistaa elinkeinoelämän modernisointia. Teknisesti reaalikoulu aloitti työskentelynsä jo edellisen vuonna, vaikka perustamisvuosi olikin 1849.
Ja taas kului noin kaksikymmentä vuotta ja Suomeen syntyi uuden korkeakoulun alku, sillä vuonna 1871 aloitti Veistokoulu toimintansa. Seuraavana vuonna Helsingin teknillinen reaalikoulu vaihtoi nimensä Polyteknilliseksi kouluksi. Tämä ei kuitenkaan kauaa miellyttänyt ja jo 1879 koulu vaihtoi nimensä Polyteknilliseksi opistoksi. Lempinimenä pysyi "poli".
Vuonna 1882 oli taas aika startata uusi korkeakoulu ja tällä kertaa päivänvalon näki Helsingin Musiikkiopisto. Jälleen haluttiin tuoda Suomeen jotain, mitä jo Euroopasta löytyi, eli konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari–kisälli-koulutukseen. Pedagogisesti erittäin hyvä, mutta kustannuksiltaan ei halvimmasta päästä.
Kolme vuotta myöhemmin Veistokoulu vaihtoi nimensä Taideteollisuuden keskuskouluksi. Tämän videon aikana todellakin huomaa, että mikään ei vaihdu niin usein kuin korkeakoulun nimi. Seuraavaan akateemiseen muutokseen kului aikaa yli 20 vuotta ja vuosisatakin kerkesi vaihtua välissä.
20. vuosisadan alku toi mukanaa yhä laajenevan korkeakoulukentän. 1908 aloitti Svenska Teaterns elevskolan, joka nopeasti vaihtoi nimensä Svenska Teaterskolaniksi. Samana vuonna myös Polyteknillinen korkeakoulu vaihtoi nimeään. Tämä jo neljäs nimenvaihto toi korkeakoulukentälle Suomen Teknillisen Korkeakoulun.
Jälleen kerran kävi niin, että kun perustettiin uusi korkeakoulu, oli jo seuraavana vuonna paperit valmiina, jotta saataisiin lisää koulutusta Suomeen ja näin 1909 perustettiin Högre svenska handelsläroverke.
Suomenruotsalaiset olivat saaneet opetuksensa hyvään malliin, joten 1911 oli aika perustaa Kauppakorkeakoulu. Tässä vaiheessa Suomessa oli siis kahdeksan yliopistotasoista oppilaitosta ja ne kaikki sijaitsivat Helsingissä, joka oli noussut Venäjän vallan alla Suomen johtavaksi kaupungiksi.
Seuraavaksi täytyi odottaa Suomen itsenäistymisen jälkeiseen aikaan ja vuoteen 1918, jolloin toimintansa aloitti Åbo Akademi Turussa. Tällöinhän kyseessä oli ainut yliopisto kaupungissa, kun alkuperäinen Turun yliopisto asui Helsingissä. Åbo Akademi on parillakin tavalla merkittävä suomalaisessa yliopistomaailmassa. Ensinnäkin se oli viimeinen suomalaisista yliopistoista, joka valtiollistettiin vasta vuonna 1981 ja se on Maanpuolustuskorkeakoulun ja Oulun yliopiston ohella ainut, joka ei ole vaihtanut nimeään kertaakaan tai yhdistynyt minkään toisen yliopiston kanssa. Åbo Akademi on siis vanhin edelleen käytössä oleva nimi, joka on Suomessa yliopistolle annettu.
Maamme itsenäistymisen myötä myös Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto vaihtoi nimensä Helsingin yliopistoksi 1919. Heti seuraavana vuonna perustettiin Turkuun uusi yliopisto, joka sai nimekseen Turun Suomalainen Yliopisto. Tällä haluttiin tehdä pesäeroa Suomessa toimiviin Helsingin yliopistoon ja Åbo Akademiin, jotka olivat ruotsinkielisiä. Turun Suomalainen Yliopisto sitä vastoin oli maailman ainut suomenkielinen yliopisto.
1924 Helsingin Musiikkiopisto vaihtoi nimensä Helsingin konservatorioksi ja seuraavana vuonna Helsinkiin perustettiin Kansalaiskorkeakoulu palvelemaan alati kasvavaa korkeakoulutettujen ihmisten tarvetta.
1927 Turun Suomalainen yliopisto tiputti nimestään suomalaisuuden ja tunnettiin tästä eteenpäin Turun yliopistona. Samoin Högre svenska handelsläroverke vaihtoi nimensä Svenska handelshögskolaniksi – tuttavallisesti Hankeniksi.
1930 Kansalaiskorkeakoulu vaihtoi nimensä Yhteiskunnalliseksi korkeakoulu, eli YKK:ksi.
1934 Jyväskylään perustettiin Kasvatusopillinen korkeakoulu. Tämä oli jatkoa Uno Cygnaeuksen vuonna 1863 perustamalle ensimmäiselle suomenkieliselle opettajankoulutusseminaarille, josta siis valmistui kansakoulun opettajia.
Viittä vuotta myöhemmin 1939 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu vaihtoi nimensä Suomen Taideakatemian kouluksi ja Helsingin konservatoriosta tuli Sibelius-Akatemia.
Toisen maailmansodan jo riehuessa Suomen Teknillinen Korkeakoulu tiputti nimestään maan pois ja oli vuodesta 1942 lähtien pelkkä Teknillinen korkeakoulu.
Sota ei muutenkaan tuntunut häiritsevän akateemista laajentumista, sillä Svenska medborgarhögskolan ja Suomen Teatterikoulu aloittivat toimintansa 1943 ja heti perään sodan loputtua sai alkunsa Eläinlääketieteellinen korkeakoulu 1945.
Seuraavana vuosina oli hieman hiljaisempaa, mutta Taideteollisuuden keskuskoulu vaihtoi kuitenkin nimensä Taideteolliseksi oppilaitokseksi 1949 ja Turun kauppakorkeakoulu sai alkunsa seuraavana vuonna. Turun kauppakorkeakoulu oli jälleen yksi yliopisto maassamme, mikä perustettiin vastaamaan liike-elämän tarpeita ja tarjoamaan Suomeen lisää korkeasti koulutettua työvoima. Kuriositeettina mainittakoon, että vaikka Turun kauppakorkeakoulu starttasi jo vuonna 1950 ja sai luvan myöntää tohtorin tutkintoja vuonna 1954, kesti kuitenkin vuoteen 1970 ennen kuin ensimmäinen tohtori talosta väitteli.
1950-luvun alku oli tyyntä myrskyn edellä. Yliopistokoulutuksen arvo nousi ja korkeakoulu täytyi saada joka niemeen ja notkoon. 60- ja 70-lukujen taitteessa Suomeen nousi yliopistoja tahdilla, joka voittaa allekirjoittaneen sukkienvaihtosyklin. Oulu aloitti pelin ja yliopisto perustettiin kaupunkiin 1958.
1964 Svenska medborgarhögskolan vaihtoi nimekseen Svenska social- och kommunalhögskolan ja seuraavana vuonna aloitti toimintansa Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakoulu Tampereella. TKK:n opiskelijoista valtaosa oli ruotsinkielisiä, eikä se vastannut enää teollisuuden tarvetta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa oli jo aiemmin pohdittu koko TKK:n siirtämistä Tampereelle tai Tampereelle perustettavan uuden korkeakoulun mahdollisuuksia. Lopputulemana kuitenkin Tampereelle perustettiin TKK:n sivukorkeakoulu. Toiminta alkoi kaupungin keskustassa, mutta muutto ikoniseen Hervantaan tapahtui hiljalleen vuodesta 1973 alkaen.
1966 Kasvatusopillinen korkeakoulu muuntui Jyväskylän yliopistoksi ja Yhteiskunnallinen Korkeakoulu vaihtoi nimekseen Tampereen yliopisto. Yliopisto oli muuttanut 1960 Helsingistä Tampereelle ja vaihto nyt nimensä vastaamaan sijaintiaan.
1966 alkunsa sai myös Kuopion korkeakoulu. Jo 1950-luvulla oli taisteltu Itä-Suomen korkeakoulusta. Sen halusivat niin Kuopio, Joensuu kuin Lappeenrantakin. Lopulta pelin aloitti Kuopio, johon 1966 päätettiin perustaa korkeakoulu. Ensimmäiset opiskelijat aloittivat opiskelunsa kuitenkin vasta 1972. Korkeakoulu oli tällöin kuitenkin jo hallinnollisesti sekä tilojensa ja opettajien suhteen vakaalla pohjalla.
1968 aloitti Vaasan kauppakorkeakoulu. Kuopioon verrattuna aloitus oli vikkelämpi, sillä ensimmäiset opiskelijat aloittivat jo kahden vuoden päästä.
Korkeakouluverkoston huiman laajentumisen 60-luvulla päätti vuonna 1969 perustetut Joensuun korkeakoulu ja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Itä-Suomen yliopistokysymys oli siis ratkaistu perustamalla yhden yliopiston sijaan kolme korkeakoulua, jossa Kuopio sai lääketieteen, Joensuu humanistiset alat ja Lappeenrantaan sijoitettiin tekniikan koulutus. Lappeenrannassa myös ensimmäiset 47 opiskelijaa aloittivat opiskelunsa välittömästi perustamisvuonna.
70-luvulle tultaessa yliopistojen perustaminen ei enää ollut niin kovassa huudossa, mutta nimenmuutoksia nähtiin senkin edestä. 1972 TKK:n sivukorkeakoulu itsenäistyi Tampereen teknilliseksi korkeakouluksi, 1973 Taideteollinen oppilaitos muuttui Taideteolliseksi korkeakouluksi ja 1974 Kauppakorkeakoulu vaihtoi nimensä Helsingin kauppakorkeakouluksi.
1979 tapahtui Suomen yliopistohistorian ensimmäinen fuusio, kun ja Svenska Teaterskolan ja Suomen Teatterikoulu yhdistyivät Teatterikorkeakouluksi. Samana vuonna perustettiin myös Lapin korkeakoulu Rovaniemelle.
1980 Vaasan kauppakorkeakoulu tiputti kaupan pois nimestään ja jatkoi eteenpäin Vaasan korkeakouluna.
1984 Svenska social- och kommunalhögskolan yhdistyi Helsingin yliopistoon.
1985 Suomen Taideakatemian koulu muutti nimensä Kuvataideakatemiaksi ja sekä Kuopion että Joensuun korkeakoulut muuntuivat korkeakouluista yliopistoiksi.
1990-luvulle tultaessa yliopistokenttä alkoi olla hyvin vakaassa tilanteessa, eikä enää 60- ja 70-lukujen hulinaa nähty. Lapin ja Vaasan korkeakoulut muokkasivat hieman nimiään vuonna 1992 ja jatkoivat siitä eteenpäin yliopistoina.
1993 käynnistyi Suomen viimeisin tyhjästä noussut yliopistotason oppilaitos Maanpuolustuskorkeakoulun aloittaessa toimintansa.
1995 Helsingin yliopisto nielaisi sisäänsä Eläinlääketieteellisen korkeakoulun. Tämä oli vuosituhannen viimeinen muutos.
Uuden vuosituhannen myötä termi korkeakoulu alkoi jäädä yhä enemmän historiaan. Vuoden 2003 alusta eteenpäin Tampereen ja Lappeenrannan teknilliset korkeakoulut tunnettiin yliopistoina.
Vuonna 2010 nähtiin maamme suurimmat yliopistojen yhdistymiset, kun Teknillinen korkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu yhdistyivät Aalto-yliopistoksi ja alkoivat valua hiljalleen kohti Otaniemeä kokonaisuudessaan. Samalla myös Turun kauppakorkeakoulu sulautui Turun yliopistoon ja Kuopion sekä Joensuun yliopistot yhdistyivät Itä-Suomen yliopistoksi.
Kun vielä 2013 Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät Taideyliopistoksi oli maamme yliopistojen lukumäärä vähentynyt merkittävästi. Ja sitähän hallitus oli tahtonutkin.
Vuoden 2019 alusta aloitti Tampereen yliopisto, joka oli yhdistynyt Tampereen teknillisen yliopiston kanssa. Vuosikymmeniä puhuttu yhdistyminen oli lopulta konkretisoitunut ja Tampereella on tätä nykyä enää yksi yliopisto usealla kampuksella. Samalla Lappeenrannan teknillinen yliopisto vaihto nimensä Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT:ksi painottamaan Lahden liittymistä tosissaan maamme yliopistokaupunkien joukkoon.
Jotakuinkin tällainen oli siis Suomen yliopistojen historia. Laajimmillaan yliopistoja tai korkeakouluja oli 22 ja nykyään niitä on yhdistymisien jälkeen jäljellä 14
Yliopistokenttä ei kuitenkaan ole vielä valmis. Viimeiset 10 vuotta on vähän väliä noussut ajatus, ettei Suomen kokoisessa maassa ole tarvetta näin monelle yliopistolle. Yksi konkreettisimmista askelista tällä tiellä on ollut Itä-Suomen yliopiston perustaminen. Jos Joensuun tai Kuopion yliopiston lakkauttaminen olisi ollut jotenkin vielä mahdollista, koko Itä-Suomen yliopiston ajaminen alas ei olekaan niin yksinkertainen juttu.
Toinen trendi on ollut yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistyminen saman konsernin alle. Lakisääteinen duaalimalli ei salli laitosten täyttä yhdistymistä, mutta tällä erää niin Tampereen korkeakoulukonserni kuin LUT-yliopisto omistavat myös ammattikorkeakoulut. Samoin Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu tekevät vahvaa yhteistyötä.
Missä yhdistytään seuraavaksi? No, jos kartalta katsoo, missä on yliopisto – tai ammattikorkeakouluja turhan lähekkäin toisiaan, osuu silmä väkisinkin Turkuun. Jos Tampereella yliopistot mahtuivat saman katon alle, tullaan samaa todennäköisesti yrittämään myös Turussa vielä jossain vaiheessa. Voin myös kuvitella Svenska handelshögskolan yhdistyy johonkin toiseen yliopistoon vielä jossain välissä. Loogisin vaihtoehto lienee Helsingin yliopisto.
Itse olen ollut seuraamassa yhdistymisiä yliopiston työntekijänä sekä Tampereella että Lappeenranta-Lahti-akselilla ja kokemukset ovat olleet ihan hyviä.
| Liite | Koko |
|---|---|
| Suomen_yliopistot_0.png1.59 MB | 1.59 MB |