Äiti juoksi navetasta. Katsoin keittiön ikkunasta aamuaurinkoa. Oli juhannusaatto.
– Lapsivesi tuli. Tule nyt tänne ja nopeasti. Ota vatiin kuumaa vettä ja pyyhe.
Olin nelivuotias. Opin vartissa enemmän ihmisen anatomiasta kuin seuraavana kymmenenä vuotena.
– Perkele! äiti huusi sohvalta istuessani lattialla pyyhkeen kanssa.
Ymmärsin vasta vuosia myöhemmin, ettei äiti olisi ilman minua saanut pikkusiskoani maailmaan. Isä tuli pellolta vasta illalla, eikä meillä ollut puhelinta. Lähin naapuri oli metsän takana.
Siskoni laskeutui kuukautta ennen aikojaan. Siihen minun syliini, pyyhkeen päälle. Äiti otti hameenhelmasta veitsen, katkaisi ja sitoi napanuoran.
– Pidä Mariaa sylissä hetki. Kolme lehmää on vielä lypsämättä, äiti sanoi ja riensi takaisin navettaan.