Aiemmassa kertomuksessa perehdyimme Roin akateemiseen uraan. Tuolloin jäi kuitenkin kertomatta kuinka susikoiramme oli ennen tutkijan uraansa tutustunut internetin ihmeelliseen maailmaan. Jo 90-luvun alkuvuosina Roi oli ollut mukana perustamassa yritystä, jonka tarkoitus oli luoda uusi digitaalinen valuutta. Roi oli ehdottanut tuolloin valuutan nimeksi KoireCoinia, mutta yhtiökumppanit eivät olleet lämmenneet ajatukselle. Kuka muka haluaisi käyttää koiran näköisiä kolikoita?
Yritys ei löytänyt oikean kunnollista saumaa rakentaa bisnestä, ja kun Tekesin ja enkelisijoittajien rahat oli pumpattu loppuun, oli aika perustaa uusi firma. Ensimmäisen firman pyörityksessä Roi oli kuitenkin tutustunut uuten kommunikaatioväylään: sähköpostiin. Roi käytti alusta lähtien tekstipohjaista Pineä, vaikka hiljalleen graafiset asiakasohjelmistot valtasivat markkinoita.
90-luvun lopussa Roi pisti kavereineen pystyyn kännykkäpelejä tekevän yrityksen. Tavoite oli luoda tekstiviesteihin ja wappiin perustuvaa liiketoimintaa. Roista tuntui, että markkinat olivat idealle kypsiä, kun sijoittajat tuntuivat mättävän rahaa sisään niin paljon kuin vain kehtasi pyytää. Ja kaveruksethan kehtasivat. Muutaman miljoonan jälkeen yritys oli valmis palkkaamaan ensimmäiset Java-koodarinsa, joiden kanssa he alkoivat hiljalleen konkretisoimaan visioitaan. Nopeasti paljastui kuitenkin, etteivät kuluttajat olleetkaan kiinnostuneet tekstiviesteillä pelattavista pilkkimispeleistä. Näytti myös vahvasti siltä, ettei wapistakaan tulisi mitään. Roi yritti vielä kotiuttaa firman rahoja Cayman-saarille, mutta valitettavasti hän myöhästyi joitakin päiviä ja verottaja pääsi väliin. Nopeasti firma oli ajettu konkurssiin ja Roi joutui aivan puille paljaille. Häneltä lähti alta niin Lamborghini, huvila Sipoossa kuin Nykäsen Matilta aikoinaan ostamansa olympiakullat.
Roi ei kuitenkaan masentunut vaan totesi, että kullat meni, so what ja lähti etsimään uusia töitä. Vahingosta viisastuneena hän ei kuitenkaan enää halunnut perustaa uutta yritystä vaan ajatteli kokeilla kokin uraa. Olihan hän väkertänyt internet-huumassa monet bisnesillalliset huvilallaan. Nyt olisi aika kokeilla kantaisiko hänen kehuttu kokkailunsa myös ravintola-alalla. Oli hänellä myös hieman akuutimpaakin motivaattoria. Koska kaikki omaisuus oli mennyt, Roi asusteli pahvilaatikossa Hakaniemen sillan kupeessa.
Roi marssi ensimmäiseen vastaan tulevaan ravintolaan ja ilmoitti halunsa päästä heille kokiksi. Ja kuinkas sattuikaan. Edellinen kokki oli juuri edellisenä päivänä lähtenyt lätkimään myytyään epämääräisen sosiaalisen median instanssin AOL:lle miljardilla. Ravintolalla oli sen verran kusi sukassa, ettei Roilta kysytty mitään todistuksia tai hygieniapasseja vaan omistaja heitti kokin hatun Roin päähän ja komensi susikoiran keittiöön.
Sinä iltana Hakaniemessä maisteltiin ensimmäistä kertaa Roin tekemiä maan mainioita pihvejä. Jo viikon kuluttua ravintolaan jonotettiin sisään sanan kiirittyä uudesta herkkupaikasta. Ravintolan omistaja myhäili tehneensä elämänsä diilin palkattuaan susikoiran kokiksi: – Kukapa paremmin pihvilaatikon paneroi, jos ei pahvilaatikon Pine-Roi.