Roxette

Moni asia on tänä kesänä mennyt pieleen, mutta Roxetten näkeminen Tallinnassa ei onneksi tähän ryhmään kuulu. En tässä tarinoi reissusta sen enempää, video tulee myöhemmin ja ehkä jotain muutakin. Nyt keskityn itse konserttiin.

Edellisestä Roxetten näkemisestä, 10 vuotta sitten, jäi oikein hyvät muistot ja tällä kertaa odotukset olivat todella korkealla. Yleensä tällaisilla ennakkoasetelmilla tulee pettymään oikein kunnolla, mutta ei tällä kertaa. Keikka oli jopa odotuksia parempi. Kun Marie lauloi yksin Perfect Daytä, en voinut kuin ihmetellä, miten ihminen voi kaiken kokemansa jälkeen vielä pystyä sellaiseen suoritukseen. Muutenkin Marien esiintyminen koko keikan ajan oli todella hyvää ottaen huomioon, että sairastaminen on jättänyt häneen pysyvän jälkensä. Moni ei varmaan edes huomannut mitään.

Biisilista oli aikalailla hittipainoittenen. Mukana oli vain pari ei-niin-tunnettua biisiä, kuten Silver Blue. Yleisö eli koko ajan mukana aivan täysillä ja itsekin lauloin koko kaksituntisen ääneni käheäksi.

Bändin lavaesiintyminen vaikutti samalla todella loppuun asti hiotulta, mutta kuitenkin siitä jäi sellainen kuva, että jokaisella oli erittäin hauskaa lavalla. Christoffer Lundquist teki tyylikkäästi nupet esityksen loppupuolella, mutta eipä se mitään haitannut. Marie unohti sanoja Spending My Timen aikana ja vaikka Per yritti sanojen kanssa auttaa, meni hetki ennen kuin biisi taas rullasi kunnolla. Tekevälle sattuu ja nämä vahingot vain todistivat sen, että bändi todella soittaa livenä, eikä mitään tule nauhalta niin kuin joillain muilla kokoonpanoilla.

Gessle itsekin tuntui olevan hyvässä vireessä ja 7Twenty7:n kaltaiset klassikot raikasivat oikein kunnolla läpi areenan. Koko esitys meni niin hyvin kuin vain voi mennä.

Minun iltani oli täydellinen.

Roxette

Lisää uusi kommentti