Omistaminen statussymbolina

24. lokakuuta 2012 - 16.04

Ylen Kari Haakana kertoo blogissaan, kuinka Jenkeissä on nyt sallittu tietokoneen ohjaamat autot kahdessa osavaltiossa (Kalifornia ja Nevada). Eli autoa ei enää aja ihminen vaan tietokone. Tämä siis ei ole enää science fictionia, vaan ihan todellista totta. Autoja on vielä tietysti aika vähän, mutta määrä ei varmasti tule ainakaan vähenemään.

Tätä kun peilaan Netflixin ja Spotifyn mukanaan tuomiin elämäntapojen muutoksiin, jään miettimään, että mikä on tulevaisuuden ihmisen statussymboli? Aiemmin musiikkipiireissä arvostusta saattoi saada sillä, että omisti vaikkapa tuhansia levyjä ja joitain oikein harvinaisiakin - tai hyllyssä oli tuhansien elokuvien kokoelma. Samoin on tietysti hienoa sanoa hiekkalaatikolla, että "meidän isälläpäs on mersu ja teillä vain fordi". Onko tilanteessa, jossa tietokone ajaa sitä autoa, merkillä mitään väliä? Saati, että omistaa itse sen auton, eikä se ole vaikka itseajautuva taksi, joka tulee paikalle kättä heilauttamalla. Edes kännissä kaahailulla ei voi enää päteä, kun tietokone noin niinkuin periaatteesta on aina selvinpäin.

"Ostin muuten 80 tuumaisen television" on ihan hyvä pelin avaaja, mutta mitä tapahtuu tilanteessa, jossa paneelin koko ylittää huoneen seinäpinta-alan? 200-300 tuumaisessa paneelissa on jo sovittamista. Mistä se sosilaalinen status sitten haalitaan, jos materiaalilla ei voi enää brassailla? Joskus kauan aikaa sitten ihmisillä ei ollut vielä rahaa käytössään ja arvostusta sai esimerkiksi osaamalla kalastaa tai takomalla hyviä työkaluja. Ihmisen omia taitoja, osaamista ja tietämystä pidettiin arvossaan. Pidetäänhän näitä piirteitä edelleen tietysti arvossa, mutta rinnalla on myös materiaalinenkin arvostus.

Steve Jobsilla oli ilmeisesti jossain vaiheessa elämäänsä asunnossaan vain joogamatto, stereot, lamppu ja teekuppi. Tarviiko sitä mitään muuta? Ehkä Jobs todella oli visionääri ja ymmärsi zen-asioista enemmän kuin moni muu. Kyllä mustakin nyt tuntuu, että täällä on vaikka mitä turhaa roinaa, josta voisi luopua kevyesti. Ehkäpä tässä sittenkin joskus mennään kohti Star Trekissä elettävää maailmaa, jossa omistaminen ei ole se kaikkein tärkein asia. Tai sitten ei. Aika näyttää.

Lisää uusi kommentti