Maailmankaikkeuden parhaat albumit

Roxetten studioalbumit tulevat ensi viikolla ulos remasteroituna. En ensin niitä meinannut ostella, mutta kun lueskelin DailyRoxetten arvostelun kiekoista, niin kylläpä rupesi sitten himottamaan... Joten CDON saapi töitä.

Tarkoitus oli tässä kuitenkin kirjoittaa enemmänkin hyvästä musiikista, joten aloitetaan.

Roxette - Crash!Boom!Bang! (1994)

En usko, että koskaan tulee albumia, joka voisi olla parempi kuin C!B!B! Roxetten viides studioalbumi on ehdottomasti bändin täyteläisin kokonaisuus. Ei sillä, että mikään albumi olisi sekava, mutta tämä on ehjin. Musiikki on kypsää, sopivan synkkää ja levy on tuotettu täydellisesti. Poppialbumiksi C!B!B! on hieman pitkä. Yli tunnin soitantaan (15 biisiä) mahtuu hyvinkin erilaisia kappaleita. Gessle aikoinaan totesi, että albumi on kuin kokonainen konsertti, jossa keskellä on pari akustista numeroa. Albumi todellakin toimisi kokonaisena konserttina.

Englanniksi ei pop-musiikkia juuri pysty kirjoittamaan paremmin. Ruotsiksi ja suomeksi pystyy, mutta esimerkiksi levyltä löytyvä I'm Sorry on parhaita biisejä, joita Gesslen kynästä on koskaan irronnut. C!B!B! on niitä täynnä. Fireworks, Sleeping In My Car, What's She Like? ja I Love The Sound Of Crashing Guitars, mainitakseni muutamia. Listan viimeinen kuvaa Roxette-aikakautta kyllä hyvin. C!B!B!:n jälkeen kitarapainotteisuus siirtyi enemmän tietokoneella työstettyy materiaaliin, mikä tietysti oli sääli.

Pimenevä hiljain syysilta: Crash!Boom!Bang! soimaan ja makoilemaan sängylle. Mieleen palautuu paljon kauniita muistoja, haikeita ja ajatuksia ja nuoruuden unelmia. Taustalla pyörii kuitenkin ajatus, että on kyllä aivan pirun hyvää musaa. Paras, koskaan, ikinä.

Per Gessle - Mazarin (2003)

Gesslen soolosta kirjoittelinkin jo joskus arvostelun, mutta mainittakoon vielä sen verran, että edelleen pidän tätä albumia törkeän hyvänä ja tässä jos missä on niitä kauniita ja koskettavia lyriikoita ruotsiksi.

Roxette - Look Sharp! (1988)

Kaksi Roxette-albumia on ylitse muiden ja tämän listan kolmatta sijaa pitäneekin sitten Look Sharp! Roxetten läpimurtokiekkohan tämä oli aikoinaan. 80-luvulla tehtiin paljon hyvää musiikkia ja Look Sharp! heijastaa aika hyvin sen ajan pop-musiikkia. Syntikalle löytyy käyttöä, eikä sähkökitaraan ole unohdettu. Kasari on pop.

The Look porskuttaa edelleen yhtenä parhaista Roxette-ralleista ikinä. Sen lisäksi levylle käytiin nauhottamassa muun muassa kolme kipaletta englantilaisten "huipputuottajien" kanssa ja tarkoitus oli, että ne olisivat olleet sitten niitä suurimpia hittejä. Toisin kuitenkin kävi, mutta itse pidän Chancesistä ja View From A Hill:stä kuitenkin varsin paljon. Energiaa näissä on mukana vaikka muille jakaa, niinkuin on tietysti koko albumissa. Paras formaatti levylle lienee kuitenkin vinyyli, koska kansitaiteet toimivat paremmin 12":lla paperilla kuin CD:n pienissä papruissa.

 

Olkoot listauksessa tällä kertaa kolme levyä. Rannalle jäivät paikkaansa odottamaan kuitenkin muun muassa seuraavat suuruudet. Eläkeläiset - Pahviche, Per Gessle - Party Crasher ja Gyllene Tiderin Återtåget. Varsinkin Gesslen uusin soolo on kovassa nosteessa meikän listoilla.

Ensikertaan.

Kommentit

The look-kipaleesta olen kerran kuullut myös kotimaisen version, joka on Marko Reijosen eli Waldon. Se on kuitenkin konemaisempi kuin Roxetten esittämä eikä siksi vetoa minuun.

Ei ole tosiaan Waldon biisi orkkiksen veroinen - tosin on noita huonompiakin kovereita tullut kuultua.

Lisää uusi kommentti