Viimeisen parin viikon aikana on tullut päiviteltyä käyttistä sen verran paljon, että pakkohan se on tännekin vähän lässyttää.
Käyttelin uusimman Kubuntun alphoja jo kesällä ja lopulta betan ja RC:n kautta päädyin ihan viralliseenkin julkaisuun. Päivitystä tapahtui vielä viime metreillä ihan mukavasti ja Kubuntu 9.10 on ylivoimaisesti lajinsa paras!
Maralla oli vielä alla 8.04, kun itse siirryin jo kesällä KDE4:n käyttäjäksi 9.04:n myötä. Olisihan sitä luullut, että tuo 8.04->9.04 päivitys olisi mennyt kannettavaan iisisti, mutta kun ei tahtonut aluksi mennä. Pakettimanageri ei löytänyt mitään päivitystä ja konsolipuolelle vastaan tuli sama tyhjä arpa. Ajattelin sitten päivittää cd:ltä, mutta ilmeisesti kannettavan cd-asema oli hajonnut/vaurioitunut, eikä se suostunut lukemaan levyä. Kokeilin sitten kepillä jäätä ja mounttasin asennuslevyn imagen kannettavalle ja aloitin asennuksen siitä. Tuntui toimivan, joten siirryimme Lostin pariin ja jätimme koneen puksuttelemaan.
Puolen tunnin päästä oli hiljaista, mutta kappas kummaa, näytönsäästäjä oli päällä eikä laskenut enää kirjautumaan sisään. Kone oli kuitenkin hiljaa, joten virtanappulasta buuttia perään. Ajatus hyvä, toteutus huono. KDE ei onnistunut itseään enää kunnolla lataamaan eikä näppäimistö ei ottanut komentoja sisäänsä. Uusi buutti ja korjaustilassa puuttuvat paketit kehiin. Tämän jälkeen kaikki pelasi kuin junan vessa.
Seuraavana oli sitten työkoneen vuoro. 9.10 kerkesi ilmestyä ja testasin toisella kovalevyllä, että sain sen toimimaan Atin kortilla ja kahdellä näytöllä. Taas kerran kävi niin, että KDE:n ja Atin työkalut eivät suostuneet antamaan kuvaa molemmille ruuduille, mutta kun asiaa ensin sääti Gnomen kautta, niin johan pelasi sitten KDE:nkin puolella. Joten päätin lähtä yrittämään 8.10:n päivittämistä ensin 9.04:ksi ja sitten 9.10:ksi. Ensimmäinen päivitys ei lähtenyt KDE:n kautta ollenkaan käyntiin (no olihan mulla portattu KDE3 käyttöön 8.10:ssä kyllä...), mutta Gnomen puolelta sentäs jotain tapahtui. Ei kyllä kauaa, omat Pythonin asennukseni olivat sekoittaneet järjestelmää tarpeeksi, joten saldona oli kone, joka ei enää graafista käyttöliittymää ulos tarjonnut. Tässä välissä luennoitsijakin kävi naureskelemassa minulle. Mutta ei hätää, hommasin 9.04:n asennuslevyn ja asensin sen entisen päälle (suoraan 9.10:ä en halunnut, koska GRUB2 ei kiinnosta) ja lähdin siitä päivittämään sitten 9.10:iin. Kaikki pelasi ja iltapäivästä työkone pystyssä entistä ehompana.
Tämän jälkeen oli aika päivittää oma kone. Kaikki sujui suht mukavasti ja tällä hetkellä alla on Kubuntu 9.10, vanha GRUB ja aivan loistava KDE4.3! Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen, KDE on menossa täysin oikeaan suuntaan tällä hetkellä.
Sitten oli aika päivittää Maralle 9.04 -> 9.10:iin. Tämän piti taas olla helppo homma, mutta ongelmiakin oli. Taaskaan päivittäjä ei onnistunut aluksi aloittamaan päivitystä, mutta buutin jälkeen homma lähti toimimaan. Myöskin näytönsäästäjän salasana tuntui automaattisesti disabloituvan. Hyvä niin. Buutin jälkeen ruudulle pärähti kirjautumisikkuna, jossa fonttien koko oli jotain 300 pikseliä. Ei hyvä. Tämä vika oli ollut aikoinaan KDE kolmosenkin puolella, mutta 9.04 oli kuitenkin pelannut hyvin. Vähän aikaa piti kooklettaa ja käydä konsolitilassa lisäämässä tarvittava -dpi 96 vipu KDM:n asetuksiin, jonka jälkeen tekstit olivat taas oikean kokoisia. Jotain epävaukautta on vielä kuulemma ollut, mutta järjestelmä on ilmeisesti myös nopeutunut.
Tällaista tällä kertaa. On tää KDE 4.3 vaan niin ihq.