Homeopatialla Ebolaa vastaan

Homeopaatti Satu Järvilehto totesi Facebook-postauksessaan (9.8.2014), ettei Ebolaan ole hoitoa tai rokotetta, mutta homeopatia toimii siihenkin tehokkaasti (Ei ole hoitoa, mutta on homeopatia. Homeopatia ei ole siis hoitoa?). Tästähän seurasi välittömästi nk. paskamyrsky. Etteikö tuollainen väite nyt olisi aikamoinen aivopieru, mutta kyllähän muutamat keskustelijat sortuivat liian aggressiiviseen Järvilehdon arvosteluun. Keskustelu siirtyi nopeasti myös siihen, ettei ole tieteellistä näyttöä homeopatian toimivuudesta. Tähän Järvilehto linkitti European Central Council of Homeopaths -sivuston, jolta löytyi viitteitä tieteellisiin tutkimuksiin homeopatiasta. Sivulla oli viitteet yhdeksään tutkimukseen, joista kuuteen pääsin käsiksi ja luin ne. Tämän lisäksi tässä postauksessa on analyysi myös yhdestä aiemmin lukemastani aiheeseen liittyvästä kirjallisuuskatsauksesta.

Kaikki artikkelit on julkaistu lehdissä, jotka suomalainen Julkaisufoorumi listaa. Kolme artikkeleista on julkaistu lehdessä, jonka taso on 2 ja loput ovat tasolla 1. Asteikko on kolmiportainen, jossa kolmonen on paras. (Nollataso on nolla.) Olin yllättynyt, että Homeopathy-lehti on jufotasoinen, mutta näemmä se on. Eli siis voitaisiin olettaa, että tutkimukset eivät ole aivan täyttä tuubaa, kun ovat menneet lehtien vertaisarvioinneista lävitse. Homeopatian toimivuudesta on lukuisia laadukkaita tutkimuksia (muutama mainittu vaikkapa täällä), jotka eivät ole löytäneet mitään plaseboa suurempaa vaikutusta. Katsotaan miten tässä tutkailussani käy.

Itse homeopatian toimintaperiaatetta voi lueskella vaikka Wikipediasta. Mutta nyt pidemmittä puheitta käydään kiinni artikkeleihin.

Ensimmäisenä käteen sattui artikkeli “Homeopathy enables rheumatoid arthritis patients to cope with their chronic ill health: A qualitative study of patient's perceptions of the homeopathic consultation” ( Brien SB, Leydon GM, Lewith G.; Faculty of Health Sciences, University of Southampton, Southampton, UK.; Patient Educ Couns. 2011 Dec 14).

Täytyy myöntää, että tämä oli itse asiassa aika hyvä artikkeli. Miinuksena mainittakoon, että tässä ei ollut mitään plasebo-kontrolliryhmää ja potilaiden määräkin oli vain 16, joten suuria johtopäätöksiä tästä ei voida vetää.

Mistä artikkeli sitten kertoi? Se kertoi siitä, että osa kuudentoista nivelreumapotilaan otannasta koki homeopaatin kanssa juttelun hyödyksi. Luit aivan oikein. Juttelu teki hyvää. Tutkimuksessa ei ole mitään verrokkiryhmää (esim. psykologin kanssa) eikä plaseboryhmää. (Miten sen sitten toteuttaisikaan...) Artikkelin lopussa vielä mainitaan, että keskustelu oli potilaille ilmainen. Vanha sanonta kertoo, että ilmainen lounas on paras lounas.

Mitä tästä artikkelista sitten opimme? Lähinnä sen, että osa reumapotilaista arvostaisi saada jutella taudistaan toisen ihmisen kanssa. Mitä tästä artikkelista emme oppineet? No ainakaan sitä, miten homeopatia toimii vai toimiiko se ollenkaan. Artikkeli itsekin mainitsee, että tässä optimoitiin plasebo-efektiä. Pitänee paikkansa.

Toisena artikkelina käsiin loikkasi “Healthcare provided by a homeopath as an adjunct to usual care for fibromyalgia (FMS): results of a pilot randomised controlled trial” (Relton C, Smith C, Raw J, et al. Homeopathy 2009; 98: 77–82).

Artikkeli käsitteli fibromyalgia (kroonista kipua siellä täällä, masentaa, yms.). Taudin määritys ja todentaminen on ilmeisesti vielä aika vaiheessa, eikä esimerkiksi suomalainen vakuutuslääketiede pidä sitä Wikipedian tietojen mukaan ollenkaan sairautena.

No, artikkelissa verrataan kahta pienehköä ryhmää toisiinsa. Toinen saa normaalia hoitoa ja toinen saa normaalia hoitoa + tunnin session homeopaatin kanssa ja puolikkaita tunteja silloin tällöin. Homeopaatti voi myös määrätä homeopaattista valmistetta. Artikkeli ei löydä juurikaan tilastollisesti merkittävää eroa näiden ryhmien välillä. Homeopaatin kanssa jutelleet potilaat tunsivat olonsa hieman paremmaksi joissain tilanteissa.

Tässä artikkelissa on sama ongelma kuin ensimmäisessä. Olisi ollut mielenkiintoista, jos mukana olisi ollut kolmas ryhmä, joka olisi saanut homeopaattisen ajan sijaan jutella vaikka psykologin kanssa elämästään/kärsimyksestään. Artikkeli toteaa selväsanaisesti, että ei ota mitään kantaa siihen johtuvatko pienet parannukset tuloksissa homeopaattisten valmisteiden sijaan homeopaatin kanssa juttelusta. Myöskään siihen, toimiiko homeopatia ollenkaan, artikkeli ei halua ottaa kantaa.

Kolmantena artikkelina käteeni päätyi “Homeopathy has clinical benefits in rheumatoid arthritis patients that are attributable to the consultation process but not the homeopathic remedy: a randomized controlled clinical trial” (Brien S, Lachance L, Prescott P, McDermott C, Lewith G.; Complementary and Integrated Medicine Research Unit, Primary Medical Care, Aldermoor Health Centre, Aldermoor Close, Southampton SO16 5ST, UK. Rheumatology (Oxford).; 2011 Jun;50(6):1070-82. Epub 2010 Nov 13).

Tähänastisista artikkeleista tämä oli ehdottomasti laadukkain. Tämäkin artikkeli käsittelee homeopatian käyttöä nivelreumaan. Tutkimuksessa on viisi ryhmää, joista kolme saa homeopaattista konsultointia ja kaksi ei mitään konsultointia (abstraktissa tämä on tosin ilmeisesti kerrottu väärin). Näistä kolmesta ensimmäisestä ryhmästä yhdelle annetaan geneeristä homeopaattista valmistetta, yhdelle yksilöllistä ja yhdelle plaseboa. Konsultoimattomissa on ryhmä geneeriselle valmisteelle ja plasebolle. Yksilöllistä ei luonnollisestikaan voida antaa, koska konsultaatiota ei tapahdu.

Mitkä ovat sitten tutkimuksen tulokset? Tässä tulee mielenkiintoinen osuus. Tutkimuksessa sanotaan, ettei homeopaattisen valmisteen ja plasebon väliltä pystytty löytämään mitään eroa – tai no plasebo tuotti hieman parempia tuloksia kuin homeopaattinen valmiste. Mitä tutkimuksessa kuitenkin löydettiin oli, että konsultaatiota saanut ryhmä koki olonsa paremmaksi kuin konsultaatiota saamaton ryhmä. Tämä on siis linjassa kahden ensimmäisen tutkimuksen kanssa. Terapeuttista hommaa. Homeopatian rooli tässä jää edelleen varsin avonaiseksi, sillä konsultaatiota ei verrata tässäkään tutkimuksessa koulutettuun terapeuttiin/psykologiin.

Neljäntenä artikkelina käteen nousee “Improved clinical status in fibromyalgia patients treated with individualized homeopathic remedies versus plasebo” (Bell I, Lewis D, Brooks A, et al.; Rheumatology 2004; 43: 577–582).

Artikkelissa käsitellään jälleen fibromyalgian hoitoa homeopaattisin keinoin. Tämä tutkimus keskittyy täysin näyttämään onko homeopaattisilla valmisteilla toimivuutta plaseboa vastaan. Tutkimuksessa on mukana kaksi sokkoutettua ja satunnaistettua ryhmää (30 ja 32 potilasta), joista molemmat tapaavat homeopaatteja toisen ryhmän saadessa potentisoituja valmisteita ja toisen saadessa plaseboa.

Tutkimuksen tulokset kertovat, että homeopaattista valmistetta saaneet potilaat tunsivat olonsa paremmaksi kuin plaseboa saaneet. Tästä oli jopa tilastollista näyttöä. Tutkimus ei kuitenkaan aivan näin hyvälle näytä. Seitsemän tutkimuskriteeriä yhdeksästä oli parempia homeopaattista valmistetta saaneella ryhmällä – kuitenkin kuin tilastollisesti käytettiin arvoa P <= 0.10. Yleensä käytetään arvoa P <= 0.05 ja tällöin tilastollista merkitsevyyttä oli enää neljässä kriteerissä. Yksi kriteereistä näytti plasebolle parempaa arvoa (joskaan ei tilastollisesti) ennen kuin eroja oli korjattu (tämän korrektiuteen en osaa ottaa kantaa). Yksi merkittäviä asioita on kuitenkin, että vaikka ryhmät oli satunnaistettu, oli tilastoista huomattavissa homeopaattisia valmisteita saaneen ryhmän tilastollisesti merkittävästi suurempi masentuneisuus. Tämän myös tutkijat huomauttavat artikkelissaan.

Kokonaisuutena, vaikka otanta on pieni ja tutkimusmenetelmässä puutteensa, tämä tutkimus vihjaa, että homeopaattisella valmisteella voisi olla jotain merkitystä fibromyalgian hoidossa.

Viidentenä artikkelina käteen osui “Can Homeopathic Arsenic Remedy Combat Arsenic Poisoning in Humans Exposed to Groundwater Arsenic Contamination?: A Preliminary Report on First Human Trial” (Evid Based Complement Alternat Med. Dec 2005; 2(4): 537–548. Published online Oct 19, 2005).

Artikkeli käsittelee arsenikin saastuttaman veden haittoja ihmisillä ja niiden parantamista homeopaattisella valmisteella. Tämä on suuri ongelma Intian maaseudulla, jonne tutkijat suuntasivat tutkimaan tilannetta.

Itse tutkimuksessa oli kaksi ryhmää. Ensimmäisessä oli 55 osallistujaa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään: toiselle annettiin homeopaattista valmistetta ja toiselle plaseboa. Toisessa pääryhmässä oli pelkästään homeopaattista valmistetta saavia ihmisiä. Jälkimmäinen voidaan jättää hyvin vahvasti huomiotta.

Tutkimuksessa väitetään, että artikkelin kuvaajassa 1 homeopaattista ainetta saaneet ihmiset "sisältävät" koko ajan vähemmän arsenikkia kuin plaseboa saaneet. Kuvaa katsoessa en tätä väitettä ymmärrä, koska omaan silmään tilanne on juuri päinvastainen. Loppupeleissä tällä ei liene mitään väliä, koska kuva ei mielestäni tarjoa mitään tulosta mihinkään suuntaan - varsinkaan tilastollista.

Tutkimuksessa todetaan, että kokeeseen osallistujat eivät homeopaattisista syistä saaneet syödä raakaa sipulia tai kaalia. Osallistujat saattoivat myös juoda päivän aikana useista saastuneista kaivoista yms. Joten tätä kun vedän yhteen niin näin pienellä otannalla tässä on kyseessä aikalailla nollatutkimus. Lopussa vielä vedotaan kuolleeseen lapseenkin, joka vei loputkin rispektit tästä tutkimuksesta. Tähän mennessä ehdottomasti luokattomin.

Kuudes ja viimeinen Järvilehdon osoittama artikkeli on “Ameliorating effect of microdoses of a potentized homeopathic drug, Arsenicum Album, on arsenic-induced toxicity in mice” (P Mallick, J Chakrabarti Mallick, B Guha and AR Khuda-Bukhsh, BMC Complementary and Alternative Medicine 2003, 3:7).

Tämä olikin näköjään tuon edellisen artikkelin edellinen vaihe (rottakokeet), jossa arsenikin haittavaikutuksia pyritään vähentämään homeopaattisin keinoin. Artikkelissa on niin paljon lääketieteellisiä termejä, etten pysty muodostamaan tarpeeksi selkeää kuvaa tutkimuksesta, jotta voisin siitä juurikaan argumentoida. Tämä ja tuo kavereiden toinen tutkimus ei pohjaa yksilölliselle homeopatialle vaan "kaikille samaa" -ajatukseen. Tämäkin artikkeli päättyy lopussa keskusteluun, mikä mahtaisi aiheuttaa homeopaattisten valmisteiden vaikutuksen, kun niissä ei enää mitään vaikuttavia aineita ole. Kirjoittajat spekuloivat "aineen lähettämillä korjaussignaaleilla". Ehkä tämä kertoo tarpeeksi.

Vielä bonuksena lueskelin aiemmin kirjallisuuskatsauksen “Should homeopathy be considered as part of a treatment strategy for otitis media with effusion in children?” (Fixsen A., Homeopathy. 2013 Apr;102(2):145-50).

Artikkeli mainostaa olevansa systemaattinen katsaus lasten korvatulehduksiin ja homeopatiaan, mutta itse artikkelista systemaattisuus puuttuu lähes täysin. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta replikoida tutkimusta, koska tutkimusprosessia ei ole kuvattu ollenkaan. Ainoastaan tietokannat on mainittu kunnollisesti. Edes hakusanoja ei ole eksplisiittisesti määritelty, myöskään hakutuloksia ei ole kerrottu (paljon artikkeleita löytyi, paljon niitä hyväksyttiin tähän tutkimukseen, paljon hylättiin, miksi hylättiin jne.). Tästä jää kuva, että hakutulokset saattavat olla biasoituneita suuntaan jos toiseenkin.

Paperi itsessään on ihan hyvin kirjoitettu ja siitä saa sujuvasti selvää. Artikkeli listaa yli 80 lähdeviitettä, mutta vain muutamat ovat oikeasti relevantteja, kun puhutaan homeopatiasta ja korvatulehduksista. Kirjoittaja itsekin mainitsee vain muutaman kohdalla, että tukimus on esimerkiksi plasebo-kontrolloitu. Muista viitteistä jää tätä kautta tuntuma, että ne ovat "vähän sinnepäin".

Tutkailin pari parhaaksi laskemaani lähdettä [56, 57]. Näistä toinen oli myös julkaistu samassa Homeopathy-lehdessä, enkä oikein hahmottanut paperin tuloksia (yhdessä taulukossa on laskettu numeroita ja hajontaa, kun N=2...). Näytti vahvasti siltä, että tilastollinen merkitsevyys puuttui. Näin äkkiseltään katseltuna en löytänyt kyllä plaseboakaan mistään, mutta tämä menee varmaan omaan piikkiin. Pitäisi lukea artikkeli tarkemmin. Lähdeviitteen 57 artikkeli ei vaikuttanut sen kummemmalta, mutta valitettavasti tätä en nyt löytänyt kokonaisuudessaan mistään. Abstrakti kertoo, ettei tilastollista merkitsevyyttä löytynyt kuin päiväkirjasta, joten paha nyt argumentoida mitään.

Mitä tässä nyt sitten jäi kokonaisuutena käteen? Kaikkein yllättävintä mielestäni oli, että homeopaatit linkittävät homeopatian todistusaineistoksi tutkimuksia, joissa todetaan, ettei homeopaattisista valmisteista ole mitään plaseboa suurempaa hyötyä. Osa näistä tutkimuksista vihjasi siihen suuntaan, että homeopaattisilla valmisteilla voisi olla jotain vaikutusta ja osa kielsi sen täysin. Eli tästä ei voida vetää johtopäätöstä, että homeopatia toimisi. Ainoastaan kolmas ja neljäs lukemani artikkeli oli oman osaamiseni valossa sellainen, johon voisi edes vähän luottaa. Vaikken ole lääketieteen tutkija, pystyin mielestäni osoittamaan tutkimuksissa puutteita. Alan tutkija varmasti osaisi argumentoida vielä paremmin asiaan.

Palatakseni alkuperäiseen Järvilehdon esittämään lukukehotukseen. Nyt nämä on luettu, eikä minusta tunnu yhtään siltä, että homeopatia toimisi. Mitä tästä siis oikeasti opimme? On helppo heittää väite, mutta sen vääräksi/oikeaksi todistamiseen menee aikaa. Järvilehdolta meni minuutti linkittää tutkimuksia ja väittää, että homeopatia toimii. Minulta meni useampi ilta käydä materiaali lävitse ja todeta, että linkitetty materiaali ei tätä väitettä juurikaan tue. Olisin voinut käyttää aikani muuhunkin.

Entäs se Ebola? En tiedä uskaltaisiko Järvilehto lähteä Liberiaan homeopatian voimalla, mutten ainakaan tätä voisi suositella. Uskomushoidot ovat vähän heikkoja tällaisia asioita vastaan - muutenhan homeopatialla olisi hävitetty HIV pois tältä pallolta. Tiede on kuitenkin kehittänyt jo lääkkeet HIV:iin ja nyt kokeellisia lääkkeitä/rokotteita on jo Ebolaakin vastaan. Tässä tiede on luonnollisesti uskomushoitoja edellä isosti. WHO kerkesi jo tästä jo vähän huolestua ja julkaisi Twitterissä, että homeopatia ei paranna Ebolaa.

Mielestäni homeopatia on sineensä harmitonta - joskin epäeettistä rahastusta - mutta siinä vaiheessa kun oikeaa hoitoa (esim. rokotukset) ruvetaan korvaamaan uskomushoidoilla, lopputulos voi olla katastrofaalinen. Toisaalta näistä artikkeleista jäi sellainen kuva, että homeopaatit osaavat kuunnella, joten ehkä he voisivat käyttää kykyjään ja kouluttautua terapeuteiksi?

Luonnollisesti edelleen terveydenhuoltoon kaivataan ilmeisesti lääkäreitä ja terveyden- sekä sairaanhoitajia, jotka olisivat parempia kuuntelijoita. Itselle ei ole juurikaan huonoja lääkäreitä tai terkkareita sattunut, mutta ainahan palvelua voidaan parantaa. Homeopatian "kokonaisvaltaisuudesta" saa ja on suotavaakin ottaa oppia. Kuinka usein lääkäri kysyy potilaalta: "miten sinulla muuten menee?" Tämä voisi olla ihan hyvä alku.

Itse olen suuressa kiitollisuudenvelassa minua auttaneille lääkäreille/psykologeille ja muille, mutta tähän asiaan palaan myöhemmässä blogipostauksessa. Tämä oli tässä, otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksestani ja siinä mahdollisesti olevista virheistä ja puutteista.

Kommentit

Hyvä juttu, kiitos, iso työn teit. Ottamatta kantaa aiheeseen, minusta mikä tahansa, joka auttaa parantamaan tai tuntemaan olon paremmaksi on hyväksi. On se sitten mediaatio, nokkoset, rukous tai homeopatia. Sitä paitsi on tieteellistä tutkimusta, että mielikuvaharjoituksilla voi jopa esim. pienentää syöpäkasvaimen kokoa (YLEltä Mielen voima -sarja). Eli mitä uskomme, keho voi seurata perässä, oikeastikin.

Homeopatiaahan käytetään myös kotieläinten lääkinnässä, siis nimenomaan niitä homeopaattisia lääkkeitä. Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimusta niistä, koska siinä jää kokonaan se plasebo-vaikutus ja juttelu pois. Ellei sitten tutkita lemmikinomistajien näkemystä lemmikin terveydentilan muutoksista...

Kiitos hyvästä tekstistä. Olit nähnyt paljon vaivaa ja päätelmät ovat nähdäkseni relevantteja.

 

Todella iso käsi vaivannäöstäsi! Tällaista analyyttistä järkipuhetta kaivataan ja paljon vielä enemmänkin lisää.

Ymmärrän, että homeopatia voi hyvinkin joillekin toimia plaseboefektin kautta. Mutta tarvitaanko siihen mukaan hillitön rahastus (big pharma!!???) ja huijaustieteelliset menetelmät. Minusta on aina vastenmielistä, kun kansaa tyhmennetään ja vähäkin tiedelukutaito menetetään. Homeopatia on yksi paha tyhmentäjä.

H.E.:n kommenttiin toteaisin, että käsittääkseni mielellä ei pysty syöpää parantamaan, mutta jos toisenlaista näyttöä on, niin mieluusti tietysti lukisin tutkimukset. Mitä tulee homeopatian käyttöön eläimillä, niin tähän suhtaudun kriittisesti, sillä eläimellä ei ole mahdollisuutta sanoa "ei kiitos" huuhaalle. Vastuu on ihmisellä.

Kiitoksia kommenteista joka tapauksessa :)

Lisää uusi kommentti