Välillä Internetissä joutuu mitä ihmeellisempiin keskusteluihin. Joskus pääsee oikein kunnon syvällisyyksiin ja tuntuu, ettei keskustelusta haluaisi luopua mitenkään (varsinkaan, jos keskustelukumppani on itseä miellyttävä nainen...). Toisinaan vastaan tulee niin käsittämättömillä astraalitasoilla pyörivää tsättiä, että hymyillen siirtyy seuraavaan aiheeseen.
Sitten on niitä hetkiä, kun törmään rasismiin, kunnianloukkauksiin tai vastaaviin, enkä malta olla työntämättä itseäni keskusteluun mukaan. Tavara mitä tulee takaisin voi sitten vaihdella aivan laidasta laitaan. Ehkä minun pitäsi häipyä Afrikkaan?
Tai ehkä jonkun pitäsi raiskata minut?
Minua on solvattu vaikka miksi, mutta en hyväksy toisen sortamista. En vaikka kuinka haukuttaisiin. Minulle niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ihmiset ovat tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia. Rasismi ja toisten sortaminen ovat jotain mitä en voi hyväksyä. En hyväksy naisten vähättelyä, en homojen solvaamista, en maahanmuuttajien haukkumista enkä mitään muutakaan spurdoilua.
Tänään sitten tuli olo, että haluan tehdä jotain konkreettista vastustaakseni tätä “Perussuomea”. Liityin Vihreisiin. Olen virallisesti puolueen jäsen, kun yhdistyksen hallitus hyväksyy minut jäsenekseen.
Sanon ei rasismille ja sorrolle – nyt ja aina.