Parisuhde, vanhemmuus ja lapsen maailma

Länsimaisessa yhteiskunnassa oli helppo elää tuhat vuotta sitten. Oli olemassa tasan yhdenlainen parisuhdemalli: mies ja nainen. Parisuhde lähes alkoi avioliitolla ja päättyi kuolemaan. Tässä välissä maailmaan pullahti muutama jälkikasvun edustaja. Nämä normit loi kirkko ja ne ovat vasta nyt tuhat vuotta myöhemmin murtumassa, mutta edelleen on hyvin monelle on vaikeaa hyväksyä mitään tästä Raamatun opastamasta tavasta poikkeavaa. Tosin Vanhassa testamentissa puhutaan moniavioisuudesta ja monet Raamatun henkilöt (lue: miehet) olivat moniavioisia, mutta Uuden testamentin myötä yksiavioisuus muuttuu vallitsevaksi teemaksi.

Vapaamuotoisemmassa (no, ainakin osin) Pohjois-Amerikassa on tietysti monia uskontoryhmiä, joissa moniavioisuus on täysin normaalia. Sielläkin kyllä miehillä on monia vaimoja, ei päinvastoin. Nykymaailmasta kyllä löytyy esimerkkejä, joissa naisella on useampi mies ja parisuhde on pikemminkin pari suhdetta, kimppa tai ryhmä kuin vain kahden ihmisen välinen sitoumus. Tällaiset suhteet ovat pieniä vähemmistöjä. Homo- ja lesbopareja nykyään on kuitenkin sitten huomattavasti enemmän. Tutkimuksen valossa näyttää tällä hetkellä siltä, että noin prosentti väestöstä on homoseksuaaleja.

Tästä päästään sitten keskusteluun, jossa argumentoidaan puolesta ja vastaan onko kenelläkään muulla kuin heteroparilla oikeutta kasvattaa lapsia. Monesti ajatellaan lapsen parasta ja varsinkin päiviräsäsille lapsen parasta on äiti ja isä. En hirveän tarkkaan tiedä miten lapsia on kasvatettu tuhansia vuosia sitten, mutta kun miehet ovat metsästäneet/sotineet/ryypänneet, niin kyllä lapset ovat kasvaneet hyvin vahvasti naisten helmoissa ilman päivittäistä isähahmoa tukenaan. Samoin päiväkotien tädit ovat tosiaan aika usein tätejä ja miehen malli on päiväkodissa vähän niin ja näin. (Tosin tulee huomatan, että Nina Mikkonen vahvasti argumentoi, että päiväkodit ovat natsien laitoksia, jotka eivät ole lapsille hyväksi...)

Keitähän ne isä ja äiti (vanhemmat) sitten ovat? Kuvitellaan tilanne, jossa herra S luovuttaa siittiöitään ja neiti M munasolujaan, jotka sitten kasvavat sijaisäiti K:n kohdussa, jonka jälkeen pariskunta herra X ja rouva Y kasvattavat tätä syntynyttä lasta. Entäs jos he eroavat? Kuulostaako draamaelokuvan juonelta? Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja Yhdysvaltojen oikeuslaitos joutui oikeasti pohtimaan edellä esitettyä tilannetta ja toisella yrittämällä he tulivat siihen tulokseen, että lapsen "tilanneet" herra X ja rouva Y olivat lapsen vanhempia. Ensimmäisellä yrittämällä oikeus ei löytänyt lapselle ollenkaan vanhempia.

Tarkoitan tällä kaikella sanoa, että paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa viimeisen tuhannen vuoden aikana, eivätkä samat arvot ja olettamukset ole enää voimassa nykypäivänä. Jo naisten oikeuksien kasvaminen yksinään on muuttanut perheen ja vanhemmuuden käsitettä. Jos nainen haluaa itselleen kaksi miestä, niin siinähän haluaa. Nykyisellään laki ei kuitenkaan edelleenkään tunne kuin kahden ihmisen välisen parisuhteen (aka avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen), joten tällaisessa tilanteessa toinen mies jää lain edessä "heitteille".

Lapsilla on ollut aina omat ongelmansa eivätkä ne varmaan koskaan täysin poistukaan. Muuttavat vain muotoaan. Se, että onko lapsella isä ja äiti, kaksi äitiä tai 2 isää ja yksi äiti, ei omasta mielestäni tee lapsen olosta pahempaa - jos ei yhteiskunnan asenne sitä halua.

Aiheet: 

Lisää uusi kommentti